Kiikoisissa koskettiin käsin muinaisuutta
- Korujen lukot taivuteltiin hopeoidusta kuparilangasta pienen harjoittelun jälkeen. Mirika ja Lauri-Petteri Knuutilan vanha kokemus hopeatöistä oli hyödyksi.
- KUVAT
Toukolan puukoululle Kiikoisiin kokoontuneet Sastamalan Opiston kurssilaiset ovat viimeisin lenkki pitkässä ketjussa. Tekijät kumartuvat katsomaan, kuinka sarvesta ja luusta muotoiltujen korujen värit syttyvät hehkumaan.
”Luuta on käytetty jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten esimerkiksi keihäänkärjissä”, kurssin opettaja Helena Vienola kertoo.
Muinoin luunpalaa muotoiltiin hiertämällä sitä kiveä vasten. Kurssilaiset käyttävät kultasepän sahoja ja sähköporia.
Sarvi ja luu ovat yllättäviä materiaaleja. Pinta voi olla kupera tai kovera, ja sen alla on kovia ja huokoisia kohtia.
Lavialaiset Knuutilan sisarukset Mirika, 16, ja Lauri-Petteri, 14, ovat kokeneita käsityön harrastajia.
Heillä on jo taitoja työstää lasia ja hopeaa. Luukurssi kiinnosti kumpaakin.
”Pidämme käsitöistä. Taipumus on ehkä peräisin isovanhemmiltamme”, nuoret arvelevat.
Helena Vienola on kotoisin Tampereelta. Hän asui Helsingissä, kun tapasi kiikoislaisen Seppo Vienolan 26 vuotta sitten. Nyt hän on ylpeä kiikoislaisuudestaan.
Luuseppä Helena Vienola on oppinut luun ja sarven työstämisen vuosikymmenten aikana kantapään kautta.
”Toivon, että muiden ei tarvitsisi kulkea niin pitkää tietä. Haluan jakaa osaamistani muille.”
Tärkeintä on materiaalin tuntemus. Tällä hetkellä Vienolalla on yrityksessään Hopealuussa työn alla mammutin syöksyhampaasta muotoiltavat sormukset. Materiaali on neljä kertaa kalliimpaa kuin hopea.
Vienolaa työllistävät luutöiden lisäksi monet muinaistapahtumat ja näyttelyt.
Lue koko juttu Tyrvään Sanomista 15.12.
