Kiikan vanhainkodin maskotti puolustaa vanhuksia

Lauantaina nelikymppisiä juhliva Janne Prihti on henkeen ja vereen kiikkalainen. Ensimmäiset kuusi vuottaan hän asui äidin työpaikan, Kiikan vanhainkodin, pihapiirissä. Sitten perhe muutti muutaman sadan metrin päähän. Janne oli mummojen maskotti.

Nyt mies asuu oman perheensä kanssa vanhempien naapurissa. 90-luvun alussa Prihti asui pienen tovin Vammalassakin.

”Olen niin kova kiikkalainen, että en ole sitä paljon sanonut”, taksiyrittäjä Janne Prihti sanoo nauraen, mutta selvästi madaltaen ääntään.

Jos Prihtistä ei olisi tullut autoilijaa, hän olisi poliisi.

”Haaveilin siitä pienenä, mutta jotenkin ajauduin tähän. Taksiuran alkupuolella olin kahden vaiheilla, haenko poliisikouluun.”

Autot veivät mukanaan jo Vammalan ammattikoulussa. Prihti sai valmistuttuaan vakituisen paikan Kuljetusliike Kauko Mäkisellä. Vuoden 1991 kuljetusalan lakon aikoihin Prihti siirtyi Finskalle kuorma-autokuskin hommiin.

Vuonna 1996 hän kävi kesälomallaan taksiyrittäjäkurssin Huittisissa ja aloitti yrittäjänä seuraavan vuoden helmikuussa.

Neljä vuotta sitten Prihdit päättivät hakea toista taksilupaa Jannen vaimolle, Kirsille. Lisäksi heillä on yksi palkallinen kuski. Yrittäjien arki on kiireistä, joten tiivistä mummu ja pappa verkostoa on tarvittu kahden lapsen ruokkimiseen ja kuskaamiseen.

Äetsän aikana Janne ajoi välillä myös koulukyytejä linja-autolla. Kuntaliitoksen jälkeen homma mutkistui.

”Sastamalassa on hankala systeemi. Ennen ajoimme reittitaksalla, mutta nyt kaupunki pyytää suoraa vain hinnan. Olisi yrittäjillekin helpompaa, jos kaupunki olisi miettinyt reitit valmiiksi ja pyytäisi tarjoukset näistä reiteistä”, Janne pohtii.

Prihteillä on nyt yksi pikkubussi koulukyydissä ja kaksi autoa tavallisessa ajossa. Suurin osa asiakkaista on vanhempia ihmisiä. Janne Prihtiä huolettaa vanhusten huono kohtelu. Taksiyrittäjän ottaa esimerkiksi kuljetustenohjauskeskuksen eli Kuohkeen käyttöönoton.

”Kaikesta tehdään niin hankalaa. Toisaalta vedotaan säästöihin ja puhutaan siitä, että vanhukset asuisivat mahdollisimman pitkään kotona. Samaan aikaan vedetään mattoa jalan alta”, Prihti harmittelee.

”Vanha ihminen elää koko ajan jännityksessä, kun hän ei tiedä kuka milloinkin tulee hakemaan ja uskaltaako kuskille puhua vaivoistaan. Samalla menetettiin vanhusten arvokas tukiverkosto. Ennen kodinhoitaja saattoi soittaa taksikuskille ja varmistaa, että asiakas on ottanut lääkkeensä.”

Lue lisää torstain 26.1. Tyrvään Sanomista. Lehdessä syntymäpäiväsankari Janne Prihti kertoo rakkaasta harrastuksestaan, uudesta pirtistään ja siitä miten hän löysi vaimonsa.