Onko tässä kersantti Karoliina?
- Tässä tervehtii alikersantti Karoliina Karmala.
”Jo ennen kuin olin täyttänyt 6 vuotta, päätin, että menen isona armeijaan. Se johtui varmaan siitä, että kuuntelin aina Popedan Kersantti Karoliinaa. Laitoin hakupaperit ja sain kutsun kutsuntoihin. Viime keväänä pääsin ylioppilaaksi ja heinäkuussa lähdin Niinisaloon tykistöprikaatiin.
Alokasaika ei ollut niin paha, kuin siitä puhutaan. Olisi varmasti ollut, jos nainen olisi ollut minua komentamassa. Tuskin olisin sietänyt sitä. Olen aina tullut toimeen jätkien kanssa.
Ylitsepääsemättömiä tilanteita ei ole tullut vielä eteen. 50 kilometrin marssi jännitti vähän etukäteen. Siinä kannettiin kaikki varusteet telamiinoista lähtien. Nahat lähtivät kantapäistä, mutta hyvin jaksoin koko matkan. Aina olen kaikki kamani itse kantanut. Marssilla pojat pitivät minua hulluna, koska olin lähtenyt tähän leikkiin vapaaehtoisesti.
Halusin kuljetuspuolelle. Se juontaa ehkä siitä, että eno ja vaari ajavat kuorma-autoa ja olen pienenä istunut usein kyydissä. Olen kiinnostunut autoista, isoista autoista. Kuorma-autokortin ajoin heti armeijassa ja rekkakortti on inssiajoa vaille. Haaveilen siitä, että pääsen kesällä ajamaan isolla rekalla Rovajärven leirille. Toimin armeijassa ajojärjestelijänä.
Pienenä tyttönä haaveilin olevani joskus kersantti Karoliina. Jos saan yhden natsan lisää, haave toteutuu.”
Mouhijärvellä asuva Karoliina Karmala kertoo, miten hän pärjää ainoana naisena kuljetuspatterissa Niinisalon tykistöprikaatissa. Koko juttu Tyrvään Sanomissa tiistaina 14.2.
Pelkkä Tykistöprikaati, ei mikään Niinisalon tykistöprikaati.
Ilmoita asiaton kommentti