50-vuotias Risto Nyyssönen: ”Parhaat vuodet on aina edessä”

Risto Nyyssönen ei katsele elämää minkään tietyn arvopohjan tai opin läpi. Politiikka, uskonto ja yhteiskunnan normit ovat miehelle vieraita, koska ne sitovat ihmisen tiettyyn muottiin.

Nyyssönen kertoo olevansa tunneihminen – niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä murheen alho tai rajaton riemu vetävät liiaksi mukaansa, mutta tunteiden kautta elämä muuttuu mustavalkoisesta varsin värikkääksi.

”Itken herkästi. Joskus kun katsomme lasten kanssa jotain elokuvaa lapset oikein odottavat, että koska isä taas itkee.”

Risto asui oman lapsuutensa ja nuoruutensa Mikkelissä. Kotiseutuun kohdistuva viha-rakkaus-suhde on iän karttuessa kallistunut enemmän rakkauden puolelle. Myös lapsuudesta on ihania muistoja.

”Olin sellainen villi ja vapaa maalaispoika. Juoksin paljain jaloin, uin kaurapellossa ja kuljin aina papan perässä.”

Koulun aloittaminen oli pikkupojalle kahlitsevuudessaan niin raskas paikka, että se harmittaa edelleen. Osittain huonot muistot johtuvat opettajista, jotka ivasivat, ettei pojasta ikinä tule mitään.

”Lintsasin yläasteella todella paljon. Pidin ainoastaan urheilusta, musiikista ja ainekirjoituksesta. Keskiarvoni oli niin huono, että jouduin ammattikouluun linjalle, joka ei yhtään kiinnostanut. Opiskelin rakennuspuolta ja tein sitten niitä hommiakin jonkin aikaa.”

28-vuotiaana Risto löysi oman alansa. Hän opiskeli Imatralla audiovisuaalisella linjalla ja pääsi töihin MTV3:lle valomieheksi. Myöhemmin hän siirtyi myös kameran taakse.

Miten Risto Nyyssönen päätyi Sastamalaan ja miksi perheen kuopus oli syntyä autoon? Lue tiistain 28.8. Tyrvään Sanomista.