Kari-Matti voisi olla kalastajakin

Kesport K-M Järvinen Vammalassa työllistää 7 ihmistä: Kari-Matti Järvisen ja Anne-vaimon lisäksi 5 työntekijää. Kaikki työntekijät ovat vakituisia, täyspalkkaisia.

"Meillä ei ole yhtään osa-aikaista eikä pätkätyöläistä, eikä meiltä ole ikinä ketään lomautettu. Meillä on vieläpä ihan huipputiimi."

Tällä hetkellä urheilukauppias toivoo ennen muuta talvea. Sukset odottavat hyllyssä.

"Hiihto on nyt huippusuosittua. Myös retkiluistelu olisi kova sana, jos Vammalassa vain aurattaisiin jäälle rata."

Järvisen mielestä ihmisten kuntoiluinnostus lisääntyy koko ajan. Tähän ratkaisevan sysäyksen antoivat kävelysauvat.

"Ne saivat ihan tavalliset ihmiset liikkumaan."

Kaksi vuotta sitten kokemansa sydänkohtauksen jälkeen Kari-Matti Järvinen on etsinyt uudelleen aikaa liikunnalle. 48-vuotias kauppias on myös yrittänyt opetella pitämään tekemään kerran viikossa kevennetyn työpäivän. Nopeasti tosin paljastuu, ettei sekään niin kevyt ole:

"Keskiviikkoisin en ole kaupassa tiskin takana, mutta todennäköisesti kyllä teen liikkeen asioita: vaihdan vaikka talvirenkaita kaupan autoihin."

Järvinen kertoo ikävuosien karttumisesta olevan silti se hyöty, että enää hän ei halua tehdä itse kaikkea ja sekaantua kaikkeen.

"Enää en ole joka monolaatikkoa kantamassa."

Kun Kari-Matti Järvinen heittää kokonaan vapaalle, hän on Kärppälässä mökillä.

"Teen pehtoorin hommia", hän naurahtaa.

Vastaus siihen, mikä hän olisi, ellei olisi urheiluvälinekauppias, on yllättävä.

"Olisin ammattikalastaja."

Hän jää miettimään asiaa vielä uudelleen, ristii kädet rinnalleen, pohtii, puhkeaa sitten hymyilemään ja päättää:

"Kyllä, se minä olisin. Oikein sellainen kalastaja villapaita päällä."

Kari-Matti Järvinen toivoo saavansa elää tasaista, hyvää elämää. Siihen ei kuulu pääsy paratiisisaarelle, vaan yksinkertainen toive siitä, että kaikki vain menisi hyvin.

Yllättäen hän sanoo:

"Ja ettei tulisi sanottua pahasti. Olen vähän kärkäs sanomaan ja sitten illalla sen huomaan. Mutta siitä olen kiitollinen, että sen huomaan. Jos sitä vain menisi ja möhkäisi, peli olisi menetetty."

Silti Järvinen tietää, että yrittäjä ei voi olla kovin kiltti eikä kaikkien mieliksi.

"Pitää olla oma pää, muuten ei voi olla päämäärää. Kun jalat ovat oman pöydän alla, itse on uskottava siihen, mitä tekee."

Kun Järvistä pyytää miettimään hyviä puoliaan, seurauksena on satakuntalainen kiitos:

"Ei varmaan kaikki ole mennyt ihan päin mäntyä, koska tässä vielä ollaan. Ja moni asiakas on tullut uudelleenkin", hän tuumaa.