Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Tarvitsemme toisiamme –”Ei se nauruaan kyynelehtivä hymiö tunnu samalta kuin aito hymy”

Tyrvään Sanomien päätoimittaja Hanna Pihlajamäki pohdiskelee koronaepidemian nostattamia tuntoja kolumnissaan. Miten teillä on mennyt viime päivinä? Sitä ei tarvitse sanoa. Kaikki tietävät sen. Se on se, joka sekoitti arjen, työn, koulunkäynnin sekä harrastukset ja veti maton alta turvallisuudentunteelta. Se on se, joka osoitti, että 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa onkin paljon aikaa. Työpäivän jälkeen ehtii tehdä vaikka mitä. Voi ulkoilla ja tehdä kodin rästitöitä, jotka ennen jäivät kiireen jalkoihin. Voi pestä uunin ja siivota vaatehuoneen, esimerkiksi. Ehtii jutella ja viettää aikaa perheenjäsenten kanssa. Ehtii katsoa televisiota, vaikka ei sieltä paljon muuta tulekaan kuin sitä. Voi kaivaa nuoruudenaikaiset nuottikirjat esiin ja soittaa pianoa, joka viime aikoina on jäänyt aivan liian vähälle käytölle. Voi suunnitella kodin sisustamista. Se nimeltä mainitsematon osoitti, että tunnit ja päivät kalenterista loppuvat vain kiirehtimällä – sillä, että itse teemme arjestamme kiireistä. Se jokin myös näytti, että tarvitsemme toisiamme – ihan fyysisesti. Ei tunnu samalta vaihtaa kuulumisia vanhempien ja läheisten kanssa puhelimessa, WhatsAppin viesteillä tai videoyhteydellä kuin kohdata heidät aidosti ja halata. Miten teillä on aikaa kulutettu viime päivinä? Me olemme alkaneet järjestää WhatsAppin sukulaisryhmässämme tietovisoja. Lähetämme kolmen, kahden ja yhden pisteen vihjeitä ja vastailemme. Heitämme herjaa toistemme tietämättömyydestä, mutta ei se nauruaan kyynelehtivä hymiö tunnu samalta kuin aito nauru. "Tunnit ja päivät loppuvat kalenterista vain kiirehtimällä." Tyttäreni tekee Wilmassa saamiaan koulutehtäviä ja puhuu samalla videopuhelua Mouhijärvelle – kaverilleen, joka hänkin tekee omia tehtäviään. Videoyhteys toimii aivan niin kuin ennenkin – ennen sitä. Jokin silti puuttuu. Lapseni kaipaa harrastuksiaan, yökyläilyjä ja ystävien vierailuja, kohtaamisia. Suurin osa suomalaisista ei ole kokenut vastaavaa kuin tämä koko elinaikanaan. Minäkin olen tottunut siihen, että saan mennä, olla, tehdä ja harrastaa. On vaikea ymmärtää, että nyt niin ei voi tehdä. Se pakotti minut miettimään, eikä vain menemään. Enkä varmasti ole ainoa.