Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Ei tahdo vauvoja syntyä – ”Elon mittaan ovat kiitoksen ja hintansa arvoisia”

MIELIPIDE Väestöliitto ja moni muukin taho, oikeastaan koko Suomi, on huolestunut siitä, että syntyvyys on nälkävuosien tasoa. Tässä nyt tulee se tyypillinen kysymys mieleen kuin tyrvääläiselle lääkärin vastaanotolla. Mistä se johtuu? Siinäpä pohdittavaa. Vastaukseksi tarjoillaan epävarmoja oloja, pätkätöitä, taloudellista epävarmuutta ja ehkäpä myös mukavuudenhalua ja uraputken katkeamista. Luetelluista syistä ei mielestäni mikään ole uusi asia. Näin on useimmiten nuoren parin tilanne ollut. Suuret ikäluokat syntyivät toisen maailmansodan jälkeen 1945–50, eikä syntyvyys senkään jälkeen heti romahtanut. Mikä antoi uskon tuolloin tulevaisuuteen, kun kaikesta oli puutetta ja esimerkiksi osa elintarvikkeistakin kupongin takana? Monet rintamamiesperheet asuivat pienissä tiloissa, huone ja keittiö. Lapsia vaan tahtoi tulla melko taajaan, ja helpotus oli lopulta oman talon rakentaminen. Sekin vaati hartiapankista varoja raskaan työmaalla vietetyn päivän jälkeen. Uskoa tulevaisuuteen oli. Tuolloin sosiaaliedut olivat melko olemattomia ja moni äiti ei ollut missään kodin ulkopuolisessa työssä. Täytyy vaan näin jälkeenpäin ihmetellä, miten talot saatiin pystyyn ja perheelle perunaa ja kastiketta. Itse olen tuon ajan lapsia. Nykyään yhteiskunta on vallan eri mallissa. Koulutus ja terveydenhuolto ovat kohtalaisessa kuosissa. Lasten päivähoitoa on saatavilla, niin, että molemmat vanhemmat voivat työssä käydä. On pitkät vanhempainvapaat, asumistuet haettavissa, lapsilisiä maksetaan eikä asunnoissa tarvitse palella. Monella olisi vallan hyvät mahdollisuudet hankkia pari lasta. Eivät ne tietenkään kuluja vähennä, mutta ehkä kumminkin elon mittaan ovat kiitoksen ja hintansa arvoisia. Varsinkin näin kypsemmällä iällä voi tuntea isoa kiitollisuutta, kun saa olla yhteydessä lastenlapsiin. On mielenkiintoista seurata heidän kehittymistään ja todeta, mitä geenejä mahdollisesti on siirtynyt perittäväksi asti. Sekin seikka on myönnettävä, että jokainen on ihan oma painoksensa. Se on rikkautta. Jokaisessa asiassa on tietenkin omat vaikeutensa ja kaikki eivät lapsia saa sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Toisaalta nykyään on hyvät konstit välttää ylenmääräinen sikiäminenkin. Toivon kumminkin, että mahdollisimman moni suomalainenkin pääsee nauttimaan lasten tuottamasta onnellisuudesta. Matti Heinonen