Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yksi kokemus opiksi kiirevastaanotolle, kun tarkkailuosasto suljettiin – ”Toivon, ettei kukaan joudu kestämään samaa”

MIELIPIDE Voiko enää kovassa kuumeessa, päänsäryssä tai huimauksessa oleva ihminen hakeutua kiirevastaanotolle, kun päivystyspotilaita ei enää oteta? Viekö tarkkailuosaston sulkeminen myös sängyt ja paarit vastaanotolta? Eivät kaikki pysty sairaudessaan istumaan odotushuoneessa tunteja. Hakeuduin itse heinäkuun alussa päivystykseen Acutan yöllisten ohjeiden mukaan tasapainohermon tulehdusepäilyn takia. Vain makuuasennossa pystyin jotenkin olemaan oksentamatta jatkuvasti. Pyysin saada vedoten tilaani sänkyä tai edes sohvaa kolme kertaa vajaan vartin session aikana joka meni odottaessani pääsyä tarpeen määritykseen sairaanhoitajalle. Toinen ”potilas” kuskasi minua pyörätuolilla, koska pystyssä en pysynyt maailman vilistäessä silmissäni. Pahoinvointia ei istuminen helpottanut. Kolmeen kertaan sain hoitajilta kuulla tuona aikana, ettei meillä ole sänkyä koska tarkkailuosasto on suljettu ja siitä on ilmoitettu lehdessä. Minua ei tilassani ko. asia olisi voinut vähempää kiinnostaa. Pääsin onneksi melko nopeasti lääkärin huoneeseen ja siellä alkoi kova oksentaminen niin, ettei lääkäri pystynyt minua tutkimaan, vaan auttoi nopeasti makuulle. Siitä alkoi todella hyvä hoitotyö. Kunnes. Neljän tunnin päästä minut siirrettiin Taysiin paaritaksilla, mikä kauhukseni oli normaali korotettu perheauto, jossa paarit mahtui olemaan vain istuma-asennossa. Kuljettajan vastustelusta huolimatta irrotin matkalla kaikki turvavyöt ja käperryin takaluukun kohdalle vaakatasoiseen mykkyrään. Matkalla jokainen töyssy tuntui, ja kun pääsimme Tampereelle alkoi oksennus pusseihin, joita olin varannut onneksi Vammalasta. Toivon, että kukaan ei joudu kestämään samaa. Vaikka tarkkailuosastoa ei ole, pitää siellä olla sänky, makuulava tai sohva niille, jotka eivät tilansa vuoksi pysty istumaan. Kaikkia kuume-, päänsärky- ja huimauspotilaita ei mielestäni viedä Acutaan, vaan he palaavat kiirevastaanotolta kotiin. Minun onneni olisi ollut matka heti Acutaan ja niin teen kyllä jatkossa. Jälkitarkastuksessa tapasin lähettäneen lääkärin sattumalta ja hänkin oli ihmeissään, ettei tilatussa paaritaksissa ollut mahdollisuutta makuuasentoon. Toivon, että jatkossa hoitajan tilatessa taksin pyytää tarvittaessa oikeanlaisen paaritaksin. Yhteistyöterveisin Potilas Leena Virri-Hanhijärvi