Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Entisestä museonhoitajasta kutunjuustoturisti – ”Muumiolle” kuuluu nyt huonoa ja hyvää

Neljä vuotta sitten Hämeenlinnaan muuttanut, paremmin Muumiona tunnettu Pekka Koskinen oli tuttu näky kävelemässä Vammalan keskustan kaduilla Napsu-koiransa kanssa. Haukkumisesta kuuli jo kauas, että Pekka ja Napsu ovat lenkillä. Koskiselle kuuluu nyt huonoa ja hyvää. – Napsu kuoli 11. kesäkuuta ja sen jälkeen en ole lenkillä käynytkään. Pian saan kuitenkin uuden lääkkeeni, sillä olen löytänyt uuden suomenpystykorvan. Nimeä en ole vielä päättänyt, mutta hän voisi olla vaikkapa Napsu II. Diabeetikolle koira on paitsi kaveri myös lääke. Se pakottaa liikkumaan. – Mikään ei ole elämässä niin parasta kuin päästä haistelemaan koiran tassuja ja tuoksua. Kirkkoveneellä kalatehtaan ohi Sastamala on edelleen Koskiselle kuin toinen koti. Hän jopa herkistyy alkaessaan puhua Sastamalan historiasta, joka on edelleen Hämeenlinnaakin tutumpi. Sastamalan seudulla on liikkunut kalastajia ja metsästäjiä jo 7 000 vuotta sitten kivikaudella Suomusjärven kulttuurin aikaan. Koskisen mielestä tätä ei arvosteta riittävästi Sastamalassa. Hänen mielestään eri puolilla Sastamalaa paikallisen museon pitäisi käynnistää uudelleen arkeologisia inventointikaivauksia yhteistyössä Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa. – Täällä on arvokkaita muinaismuistoja varmasti enemmän, mitä tähän mennessä on tiedetty. Asutus on erittäin historiallista. Vesistön varrella Hartolankoskelta Karkkuun asti ei ole pitkää pätkää, missä ei olisi muinaismuistokohdetta. Valtatien 12 ympäristössä Hukkasen tienoilla on ollut Vankimusjärvi, joka kuivatettiin lopullisesti 1940-luvulla. Lähellä valtatietä kasvaa katajia, joka on merkki vanhasta asutuksesta. Kaivauksia ei ole tehty täällä lainkaan. – Lantulalaiset ovat ennen menneet kirkkoveneellä Pyhän Marian ja Olavin kirkkoihin. Ensimmäisellä kirkkoveneellä soudettiin Hukkasen kalatehtaan ohi Vankimusjärven poukamaan ja sitten käveltiin lyhyt matka Rautaveden rantaan, josta matka jatkui toisella kirkkoveneellä järven yli. "Kaivaukset helpottaisivat myös kaavoittajia” Jos asia olisi Koskisesta kiinni, kaivauksia aloitettaisiin myös Kiikkapään kosken tienoilla ja Koirankallion seudulla Kiuralassa lähellä Ollinpojan aittaa. – Kutalan nurkilla ja Kokemäenjoen rannoilla on vain hiukan jotakin joskus kaivettu. Kaivaukset helpottaisivat myös kaavoittajia. Mitä sitten tehdään, jos jälkikäteen huomataan, että uusi talo on rakennettu muinaismuiston päälle, Koskinen kysyy. Omien sanojensa mukaan mies käy Sastamalassa aina, kun kutunjuustoa alkaa tehdä himoitsemattomasti mieli. Koskisen mielestä Sastamalan kannattaisi ratsastaa enemmän ruokakulttuurillaan. – Klimppisoppa, kutunjuusto ja karkunlimppu ovat kulinaristisia herkkuja. Kutunjuusto säilyy kuivatettunakin ja sillä maksettiin veroja Ruotsiin jo 1500-luvulla. Hän muistaa edelleen, miten Rauno Peltonen kehitteli Liekorannassa erilaisia makuja. – Missään en ole saanut ikinä niin hyvää lohikeittoa kuin täällä Antti Prusin [kotiseutuneuvos ja Tyrvään Sanomien entinen päätoimittaja] hautajaisissa, Koskinen kehuu. Koskisella on Sastamalassa paljon hyviä kavereita, mutta Hämeenlinnassakaan hän ei ole ollut yksin. – Muuttoliike on yllättävän vilkasta Sastamalan ja Hämeenlinnan välillä molempiin suuntiin. Olen törmännyt Hämeenlinnassa moneen Sastamalasta tulleeseen. Syntynyt nykyiseen Hämeenlinnaan kuuluvassa Kalvolassa. Valittiin vuonna 1987 Äetsään kunnanarkistonhoitajaksi. Siirtyi Vammalan kaupungille vuonna 1989, aluksi kaupunginarkistonhoitajaksi ja vuoden 1993 jälkeen toimi museonhoitajana ja tutkijana (Tyrvään seudun museo). Jäi eläkkeelle 2010. Filosofian tohtori Suomen historiasta. Väitöskirja käsitteli Hämeen linnan linnoittamista kustavilaisella ajalla. Muutti Sastamalasta Hämeenlinnaan vuonna 2015. Lempinimi Muumio.