Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kirjat siirtyivät Kiikoisiin, mutta työpaikka pysyi Kirkkonummella – Hindströmin perheen ratkaisu raivaa maaseudun tulevaisuutta

Mikäli pitää lampaista ja maalaisromantiikasta, ajelee eittämättä mielellään Hindströmin perheen kodin ohi Pori–Tampere-tiellä. Kiikoisten ABC:n liepeillä on nimittäin lampola, jonka asukkaat oleskelevat kesäisin aukiolla ja ovat ilahduttaneet valtatie 11:n kulkijoita jo seitsemän vuotta. Tuo kyseinen lampola on agrologiksi ja terveydenhoitajaksi kouluttautuneen kiikoislaisen maanviljelijän Virve Hindströmin , 34, työpaikka – ja sijaitsee hänen entisen ja nykyisen kotitalonsa tontilla. Lampola ei tosin ole Hindströmin ainoa työpiste, vaan toinen eli konttori löytyy kodin sisältä. Siellä työskentelee myös Virven puoliso Toni Hindström , 37, jonka työpaikan fyysinen sijainti ei suinkaan ole Sastamalassa, vaan kaukana Kirkkonummella. Niin, ja kolme lasta: pojat Anttoni , 6, Ilmari , 5, ja Väinö , 1. Heidän työntekoaan eli leikkiä ohjaa espanjalainen au pair, joka on asunut Kiikoisissa tammikuusta saakka. Kirkkonummelta Kiikoisiin Hindströmin perhe jätti pääkaupunkiseudun ja asettui pysyvästi maaseudulle Kiikoisiin viisi vuotta sitten. Syy on sidoksissa tukiverkostoon: Toni-isä on kotoisin Porista, Virve-äiti juuri Kiikoisista. Kirkkonummella Virve teki vakituisessa työsuhteessa terveydenhoitajan töitä, kotikäyntejä. Toni taas työskenteli tietoliikennealalla. Sitten pääkaupunkiseutu jäi taakse, vaan Tonin paperit pakattiin muuttokuormaan. Virven työkuviot vaihtuivat paitsi asuinpaikan myös opintojen vuoksi, mutta Toni toi vanhat tehtävänsä uuteen lampolantuoksuiseen kotiinsa – ja alkoi työskennellä etänä. – Tämä on ihan mahtava ratkaisu, ja työmatka on niin lyhyt kuin olla voi, Toni Hindström toteaa. Pääkaupunkiseudulla työmatkoihin saattoi kulua puolitoista tuntia päivässä, vaikka mittariin kertyi vain 40 hidasta kilometriä. – Se oli ihan puhtaasti hukkaan heitettyä aikaa. Se ei ole aikaa perheen kanssa eikä se ole yhtään mitään, Virve Hindström lisää. Mikäli vetää mutkat suoriksi, työmatkoihin tuhlautui noin 37,5 tuntia kuukaudessa auton ratissa. Tätä nykyä nuo tunnit vietetään perheen kesken, sillä äiti ja isä ovat kotona lähtökohtaisesti aina. Työmatkoja kerran parissa kuukaudessa Virven ja Tonin työnkuvat ovat varsin erilaiset. Tonin työt koskevat matkapuhelinverkkoja, Virven taas maataloutta ja hyvinvointia. Lampolan lisäksi Virve työskentelee tuntityöntekijänä MTK-Satakunnan hankkeessa, joka tarjoaa tukea maatalousyrittäjille. Töistä jälkimmäinen vaatii silloin tällöin palavereita, joita pidetään Porissa. Lisäksi Virve vierailee tiloilla, myös Sastamalassa. Tonin tarvitsee sen sijaan matkustaa työn perässä varsin harvoin, noin kerran kahdessa kuukaudessa. – Teknologia on maaseudun uusi mahdollisuus. Ne potentiaalisesti hyvätuloiset kaupunkilaiset, joiden työ ei vaadi fyysistä läsnäoloa, voivat hyvin siirtyä elämään maalle, Virve toteaa. Se, mitä etätyöskentely vaatii, on kyky johtaa itseään. Muutoin vaarana on, ettei töistä pääse irti. – Kun suljen työkoneeni, päätän, että se oli sitten sen päivän osalta siinä, selittää Toni. Oman mausteensa tuovat perheen lapset, jotka tietävät, ettei isää tai äitiä ole syytä häiritä työpäivän aikana. – Tosin meille molemmille on kehittynyt sellainen mieletön keskittymistaito, että ympärillä saa tapahtua melkein mitä tahansa, ja voimme silti tehdä töitä. Eikä siitä saa ärsyyntyä, jos lapset tulevat kysymään jotakin, vaan heitä voi vaikka halata. Se on ihana tauko työntekoon, Virve kertoo. ”Teknologia on maaseudun uusi mahdollisuus.” Yhteiset lounaat jäivät historiaan Pääkaupunkiseutua perhe ei liiemmin ikävöi, vaan Kiikoinen ajaa asiansa. Kaikki tarvittava on tarpeeksi lähellä – joskin eräs palvelu maaseudulta puuttuu kyllä. – Tämä kuulostaa ehkä vähän hölmöltä, mutta pizzan kotiinkuljetusta kaipaan täällä, Toni sanoo. Muutoin uusi kotikylä saa kiitosta. Poriin ajaa nopeasti, ja verkkoyhteydet toimivat valokuidun ansiosta niin, ettei etätyöskentely pätki. – Olen huomannut, että mittaan täällä nopeampia 4G-yhteyksiä kuin pääkaupunkiseudulla, Toni kertoo. Kiikoisissa ei tosin pääse työkavereiden kanssa lounaalle. Sitä Toni myöntää kaipaavansa, vaan ei etätyöskentely silti yksinäistä ole. – Puhun paljon puhelimessa. Meillä on myös kokouksia, ja onhan täällä kotona vaimo eräänlaisena työkaverina, jolle voi purkaa ajatuksiaan, Toni sanoo. – Olisihan se itsepetosta, jos ajattelisi, ettei etätöissä tulisi stressiä, Virve lisää. Palloa koriin, jos siltä tuntuu Etätyöskentelyyn voi liittyä mielikuvia, jotka eivät pidä Virve Hindströmin mukaan paikkaansa. Yksi sellainen on ajatus siitä, että kotona lorvitaan eikä tehdä töitä. – On tehty tutkimuksia, joiden mukaan työntekijä voi olla itse asiassa tehokkaampi kotonaan kuin työpaikalla. Mikä merkitys on siinä, että ihminen istuu silloin työpaikalla? Virve kysyy. Yrittäjänä – ja tuntityöntekijänä – Virve voi lisäksi työskennellä joustavasti. Jos hetki on sopiva, äiti voi lähteä hetkeksi aikaa pelaamaan koripalloa lastensa kanssa tai laittaa ruokaa. Työt jatkuvat sen jälkeen, sillä ne eivät lopu koskaan. – Töitä voisi aina jatkaa loputtomiin, ja sitä keskeneräisyyttä täytyy vain sietää myös kotona, mutta ei meillä ole sellaista ehdotonta ajatusta, että työnteon pitää loppua tiettyyn aikaan. ”Mikä merkitys on siinä, että ihminen istuu silloin työpaikalla?” Yhdessä, joskin erillään Juuri joustavuus on sana, joka nousee haastattelun aikana toistuvasti esiin. Aiemmin Virve teki terveydenhoitajana sijaisuuksia myös Sastamalassa ja kävi kotikäynneillä Kiikoisissa, Mouhijärvellä ja Suodenniemellä. Silloin päivätyö sitoi niin, ettei Virve voinut olla kotona työvuorojensa aikana. Nyt puolestaan voi, ja perhe on ikään kuin kaiken aikaa yhdessä, vaikka töitä tehdään erillään. – En ole kuullut, että lapset ainakaan kärsisivät siitä, jos voivat viettää aikaa vanhempiensa kanssa, Virve toteaa. Kiikoisissa lapsilla riittää enemmän tilaa temmeltää kuin Kirkkonummella, ja kylässä toimii myös Sastamalan seurakunnan päiväkerho, jossa pojat ovat viettäneet aikaa ikätovereidensa kanssa. – Emme joutuneet luopumaan mistään, kun muutimme tänne, vaan olemme päinvastoin saaneet lisäarvoa elämäämme, Virve kiteyttää. 34-vuotias maanviljelijä ja lammastalousyrittäjä, joka toimii MTK-Satakunnan tuntityöntekijänä Varavoimaa Farmarille -palvelussa. Asuu ja työskentelee Kiikoisissa, josta on myös kotoisin. Koulutukseltaan agrologi ja terveydenhoitaja. Perheeseen kuuluu mies ja kolme alle kouluikäistä lasta. Asettui perheineen Kiikoisiin vuonna 2014.