Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Marja Heinimaa hankki 40-metrisen laiturin, jotta voisi uida – Raju vedenpinnan vaihtelu vaikeuttaa joen virkistyskäyttöä Kiikassa: ”Hädin tuskin vesi edes virtaa”

Veneet makaavat kuivalla maalla jokirannassa. Pohjakiviä pitkin voisi kävellä saareen. Kokemäenjoen vedenkorkeutta mittaava mittari ei edes yletä veteen. Tämä on näkymä, johon Kiikan ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat kyllästyneet ja johon he ovat yrittäneet saada muutosta jo vuosia. Tuloksetta. – Asiat ovat menneet vain huonommaksi, toteaa Antti Turri , yksi harmistuneista kiikkalaisista ja alueen mökkiläisistä. Vedenkorkeus Kokemäenjoessa heilahtelee pahimmillaan jopa puolitoista metriä Tyrvään ja Äetsän voimalaitoksen välillä, noin 16 kilometrin jokimatkalla. Pahinta on, että kuivin aika osuu useimmiten parhaaseen virkistyskäyttöaikaan, viikonloppuun. – Hädin tuskin vesi edes virtaa silloin siinä joessa, Turri kuvailee. Enemmän sääntö kuin poikkeus on, että sunnuntain ja maanantain välisenä yönä juoksutus Tyrvään voimalaitoksella Hartolankoskella jälleen lisääntyy ja vedenpinta nousee metrin yhdessä yössä. Veneet ovat jälleen vesillä, mutta mökkiläiset usein jo muualla. 40-metrinen laituri ratkaisuksi Kiikan vapaa-ajan asukas, nokialainen Marja Heinimaa vahvistaa Turrin kokemukset. Hän osti perheineen mökin Kokemäenjoen rannasta Kiikasta vuonna 2007 ja on kunnostanut paikkaa vuosi vuodelta. Viime syksynä perhe hankki rantaan 40-metrisen laiturin, jotta raju vedenkorkeuden vaihtelu ei häiritsisi perheen lasten ja lastenlasten uimista. Laituri ei tullut halvaksi, mutta oli piste, johon Heinimaa lopulta päätyi. – Koko ajan vettä lasketaan alemmas ja alemmas. Pari viime vuotta olen jo antanut tälle asialle vähän periksi, hän myöntää. ”Voisi järjestää jokiajeluja ja elävöittää Kiikkaa” Kiikan ranta-asukkaat lähestyivät asiassa jo vuosia sitten ely-keskusta sekä Tyrvään voimalaitoksen toimintaa operoivaa UPM:ää ja vaativat muutosta asiaan. Parannusta ei tullut. Vastauksia saatiin, mutta ei sellaisia, jotka tyydyttäisivät asukkaita. – Vastaus on, että viikonloppuisin ei tarvita sähköä. Siksi juoksutusta säännöstellään. Lisäksi halutaan pitää Kulo- ja Rautavedellä virkistyskäyttö mahdollisena, Turri toteaa. Hän on asunut ja elänyt alueella ikänsä ja tietää, että vedenpinnan vaihtelut joessa kuuluvat asiaan. – Lapsuudessanikin vaihtelua oli, kun oli poikkeuksellisen kuivaa, mies sanoo. Nykyisin ongelma on kuitenkin joka viikonloppuinen, mikä tekee joen virkistyskäytöstä lähes mahdotonta. – Joella voisi järjestää jokiajeluja, kanoottiretkiä ja elävöittää Kiikan aluetta, mutta ei tämä ole mahdollista, jos vedenpinta putoaa näin viikonlopuiksi, Turri painottaa. ”Ei Rauta- ja Kulovedellä tällaista hyväksyttäisi” Marja Heinimaa ymmärtää mökkinsä sijainnin kahden voimalaitoksen välissä, mutta toivoo säätelyyn inhimillisyyttä ja kohtuutta. – Jokivarren asukkaat ovat nyt hyvin erilaisessa asemassa, jos ajatellaan vaikka Rauta- ja Kuloveden tilannetta. Ei siellä tällaista hyväksyttäisi, Heinimaa sanoo. Ranta-asukkaat ovat huolissaan myös vesistöalueen luontoarvoista. Turri ja Heinimaa pohtivat, ettei tilanne voi olla hyvä linnuillekaan. He ovat todistaneet vuosien varrella useasti linnunpesien huuhtoutumista alajuoksulle kohonneen jokiveden mukana.