Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Eläinrakas opiskelija pakasti lemmikkirottansa ja teki linnustaan korvakorut – ”On ihmisiä, jotka eivät tätä hyväksy”, sanoo Laura Friman

Laura Friman, 27, odottaa postia saapuvaksi. Hän on juuri tilannut vaasalaiselta metsästäjältä korpin, harakan ja naakan jalkoja kotiinsa Sastamalan Kiikoisiin. Lähetysaika on ennalta tarkkaan sovittu, sillä raakojen koipien kuljetus ei saa kestää liian pitkään. Jokin aika sitten postissa saapui supikoiran päitä. Ne oli pakko pakata ilmatiiviiseen pussiin. Moni voisi epäillä, mutta Friman tekee sitä, mitä haluaa ja mistä on innostunut. Hän opiskelee Saskyssa Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepäksi ja tekee harrastuksekseen koruja ja sisustusesineitä eläinten luista, luurangoista, sarvista ja koivista – esimerkiksi. – Ideoita on paljon, Friman toteaa. Hän näyttää korvakoruja, joissa hopeisen koukun jatkona riippuvat minkin leukaluut ja toisissa supikoiran hampaat. Kolmas korvakorupari on tehty pienen idänsiniviiriäisen siroista koivista. Kun tarkasti katsoo, koipien kynnetkin erottuvat. Vielä syksyllä viiriäinen oli Frimanin lemmikkilintu. Kun siitä aika jätti, hän otti koivet talteen ja laittoi ne suolaan kuivumaan, jolloin ylimääräinen neste imeytyi pois koivista. Linnun muun luurangon hän nylki lihasta ja keitti rasvat pois pesuainevedessä. Lemmikkilinnun luurangon hän kiinnitti sisustustauluksi olohuoneen seinälle. Hyvällä tavalla synkkä Laura Friman on kotoisin Mäntsälästä ja muuttanut Hyvinkään kautta opiskelupaikkakunnalleen Sastamalaan. Hän on koulutukseltaan graafinen suunnittelija, mutta ymmärsi melko pian koulutuksen aloitettuaan, ettei ala ole sitä, mitä hän toivoo. Hän kiinnostui kultasepän alasta ja muutama vuosi sitten Nightwishin keikalla käytyään myös goottityylistä – ja erikoisista koruista. Sen kummempaa mystiikkaa harrastukseen ei liity – paitsi että Friman sanoo olevansa luonteeltaan hyvällä tavalla synkkä. – Olen vähäsanainen ihminen, enkä tykkää liiasta huomiosta. Ehkä tuon tällä tavalla sisäistä räväkkyyttäni esiin, Friman pohtii. ”On ihmisiä, jotka eivät hyväksy tätä” Yritystä Frimanilla ei käsitöidensä myyntiä varten vielä ole, mutta joitakin koruja hän on jo satunnaisesti kaupannut Facebook-ryhmissä ja -kirpputoreilla. Osa kirpputoriryhmistä on suljettuja, eikä niiden nimiä voi tuoda julki. Näin siksi, että harrastus ei saa kaikkien varauksetonta hyväksyntää. – On ihmisiä, jotka eivät hyväksy tätä. Friman on kohdannut ihmisten epätietoisuutta muun muassa siitä, tapetaanko eläimiä korujen ja sisustusesineiden takia. Friman kertoo ostaneensa toiselta keräilijältä kissan pääkallon ja myyneensä sen myöhemmin Facebook-kirpputorilla. Tämä nostatti pienen kohun. – Epäiltiin, onko laillista myydä kotikissan pääkalloa. Friman on tottunut vastaamaan epäilijöille. – Joskus omistajat luopuvat kuolleesta kissastaan. Joskus taas löytöeläinpaikkojen villikissoille ei saada kotia ja ne joudutaan lopettamaan. Onko lemmikin luiden tai kallon käsittely epäeettistä? – On ihmisen oma asia, mitä edesmenneelle lemmikilleen haluaa tehdä. Jotkut haluavat koiransa kallon talteen ja toiset ovat tehneet lemmikistään taljan. Itse en siihen kuitenkaan pystyisi. – Mutta jos eläin ei kärsi, eli se on lopetettu sairauden vuoksi tai kuollut vanhuuttaan, on tämä tämä on ihan laillista, Friman täsmentää. Korpin kallo noin 40 euroa Lupa- ja paperiasioita eläinten luiden ostamiseen voi kuitenkin liittyä. Esimerkiksi rauhoitettua korppia ei saa ampua kuin poronhoitoalueella tietyin ehdoin. Siksi ampumisesta pitää olla näyttää tarkat tiedot siitä, missä ja milloin korppi on metsästetty. Frimanin mukaan korpin luut ja kallot ovat kauppapaikoissa suosittuja. Mitä ne maksavat? – Se riippuu siitä, keneltä ostaa. Korpin koivet ovat noin 20 euroa ja kallo voi olla noin 30-40 euroa. Täytetty korppi on vajaan 200 euron luokkaa. ”Olen todella eläinrakas” Friman on tottunut vuosien varrella eläinten luiden käsittelyyn, vaikka myöntääkin asian hirvittäneen häntä aikaisemmin. Friman myös ymmärtää, että kaikki eivät hänen harrastuksestaan välitä. – Siskoni ei välitä näistä, mutta pystyy kuitenkin käymään kylässä. Äitini taas ei tykkää käärmeistä. Friman sanoo olevansa todella eläinrakas, vaikka myöntääkin, ettei sitä ehkä uskoisi ulkopuolisen silmin katsottuna – niiden, jotka vain pintaraapaisulta tietävät harrastuksesta ja hänestä itsestään. – Minua myös kiinnostaa eläinten anatomia. Pienenä haaveilin eläinlääkärin ammatista. Hänellä on tällä hetkellä lemmikkinään viisikuukautinen koira Mökö ja kaksi leobardigekkoa. Liskot ovat olleet hänellä useita vuosia ja hän miettiikin, haluaako käyttää niiden luita, kun eläimet kuolevat. – Aikaisemmin minulla oli lemmikkirottia. Niiden kanssa kävin läpi suru-ajan ja laitoin ne siksi aikaa pakastimeen odottamaan. Yksi lemmikkirotista on nyt hyllyssä säilytysnesteessä. Vieressä lasipurkissa on lemmikkihamsteri.