Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Muutama vuosi sitten Eero Havas katseli Helsinkiä torninosturista, sitten syntyi taiteilijapersoona Ernesto Salabanzi, jonka ensimmäinen näyttely on esillä Sastamalassa

Syntyjään helsinkiläinen Eero Havas muutti keväällä Sastamalaan aloittaakseen lavastusrakentajan opinnot. Lavastustyö on ollut Havaksen haave jo yläasteelta asti. – Torninosturin kuljettajan työ oli varma palkkaduuni, mutta taidehommat ovat olleet aina lähellä sydäntä. Lavastuksessa ei tarvitse olla itse huomion keskipisteenä, siinä saa olla kulisseissa ja työt puhuvat puolestaan. Havas opiskelee Sasky-ammattikoulussa ja on syksyn aikana palannut lähiopetukseen koronakesän jälkeen. Havas asuu nyt ensimmäistä kertaa Helsingin ulkopuolella muutamaa lyhyttä Porvoon, Forssan ja Vantaan pätkää lukuun ottamatta. – Teemme koulussa paljon käytännön töitä. Se on kyllä unelmahommaa, tosi tärkeä juttu ja osa minua. Tämä on samalla uusi kokemus päästä syvemmälle Suomeen. Tykkään vaihtaa paikkaa, en koe, että pitäisi asua lopun ikää samalla seudulla. Ensimmäisenä päivänä Sastamalassa hän otti skeittilaudan kainaloon ja meni Kaalisaaren skeittiparkille. Havas on viihtynyt uudella paikkakunnalla hyvin ja skeittausharrastus on auttanut sopeutumisessa. – Skeittaus on laji, joka yhdistää ihmisiä. Olen saanut paljon kavereita skeittiparkilta. Sastamala on kiva paikka, ihmiset tulevat juttelemaan ja ovat avoimia. Vähän toisenlaista meininkiä täällä pienellä kylällä kuin Helsingissä. Kiva, että täällä näkee paljon luontoa eikä kaikki ole ihmisen muokkaamaa. Kaalisaaren parkki on yksi parhaita paikkoja, missä olen käynyt. Siellä on kaikki, mitä tarvitsen skeittaukseen. Pala palalta valmiiksi Havas aloitti skeittauksen noin kolme vuotta sitten. Hän kokee sen linkittyvän nosturikuskin työhön ja adrenaliinin kaipuuseen. – Nosturikuskin työssä on tietynlainen vaaramomentti. Torninosturi on työmaan vaarallisin työväline, mutta kuski itse on harvoin missään vaarassa. Kuljettaja kuitenkin altistaa muut ihmiset vaaratilanteille. Halusin löytää lajin, jossa voisin hypätä työparin rooliin. Skeittauksessa ja kuskin työssä on suunnitelma, jonka mukaan toimitaan, ja silloin kaikki on turvallista. Monet skeittitemput opetellaan pala palalta, samalla tavalla nosturihommissa reitit ja taakkojen sidonnat suunnitellaan valmiiksi. Havas hautoi muuttamista ja alanvaihtoa muutaman vuoden ajan. – Kyllähän se vie aikaa, kun kaikki rutiinit menevät uusiksi. Minun piti laittaa omat arvot paperille ja miettiä, mitä haluan elämältä. Kahden vuoden aikana hän haki eri kouluihin ja teki ahkerasti maalaustöitä galleriaa varten. Työn hedelmät pääsevät nyt esille galleriaan. Havakselle on nykyään tärkeää tehdä sitä mistä pitää ja missä on hyvä. Maalaus on yksi näistä asioista. – Jos löytää tarkoituksen, jota voi toteuttaa, kaikki muu tapahtuu omalla painollaan siinä mukana. Kaikki ilmaisu on ollut minulle tärkeää, mutta maalaaminen on sellainen asia, jossa olen hyvä. Tausta ja koulutus tukevat toisiaan Havaksen työt ovat esillä 26.9.–25.10. Galleria Kirisevässä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hänen töitään on esillä omalla nimellä. Joitain Havaksen töitä on aiemmin ollut esillä hänen kavereidensa räppiesiintymisissä. – Näyttelyssä on noin 10 akryylimaalausta, lisäksi löytyy painettuja t-paitoja ja muutama spraymaalaus. Teen akryylimaalauksia pensseleillä, maalaan palettiveitsellä ja teen spraymaalauksia ilman sabluunaa vanerilevylle. Painokangastuotteita olen painanut käsin. Teen myös öljyvärimaalauksia, mutta niitä ei ole tässä näyttelyssä. Havas kokee, että maalaustaustassa ja lavastusopinnoissa on joitain yhtäläisyyksiä. Hänellä on myös rakentajan taustaa, joten ihan kaikkien työkalujen käyttöä hänen ei ole tarvinnut opetella. Myös kokemus värien käytöstä on ollut avuksi. – Kaikki samanväriset sävyt eivät välttämättä sekoitu samalla lailla, maalaamisessa on paljon kemiallista toimintaa, joka saattaa tulla yllätyksenä. Öljyvärit ja vesivärit toimivat eri tavoilla. Jos osaa yhden asian, se ei välttämättä toimi toisessa työssä. Väliaikaisissa lavasteissa saatetaan käyttää samoja työkaluja kuin rakennuksessa. Havas aloittaa maalaamisen yleensä koulupäivän jälkeen. – En välttämättä maalaa aina, mutta aina joku työ pyörii takaraivossa, ja sitä miettii ja suunnittelee taustalla. Joskus menen skeittaamaan, siinä ei tarvitse ajatella maalaamista lainkaan, eikä mieli mene solmuun. Musiikin kuvittamista Havaksella ei ole tapana näyttää keskeneräisiä töitä kenellekään. Pieni jännitys kuuluu hänen mielestään aina asiaan. – Jos ei uskalla näyttää työtä jollekin toiselle, se on silloin keskeneräinen. Jotkut vaiheet saattavat kestää pidempäänkin, joidenkin töiden suunnittelussa voi mennä puolikin vuotta. Mutta sitten kun työtä alkaa tekemään, siihen kuluu yksi päivä tai kaksitoista tuntia. Maalaus on Havakselle tapa käsitellä omia tunteita. Hän tekee tauluja siksi, että joku toinen voisi löytää niistä saman tunteen kuin hän itse. Töiden aiheet nousevat jostain syvältä hänen mielestään, ja musiikki on tärkeä osa hänen töitään. – Koetan tavallaan kuvittaa jotain fiilistä. En ole musikaalisesti lahjakas, mutta kuuntelen paljon musiikkia ja kuvitan sitä. Taidemaalarina inspiroidun musiikista samalla tavalla kuin muusikko voi inspiroitua maalauksesta. Lempimusiikkiani on hiphop, reggae ja dancehall. Kuuntelen myös vanhoja suomalaisia, kuten Tapio Rautavaaraa ja Sibeliusta . Ernesto Salabanzi-taiteilijanimessä yhdistyy kaksi Havaksen lempinimeä yläasteajoilta. – Kaksi kaunista nimeä yhdistettynä. Salabanzi on ranskalainen sukunimi, Ernesto tulee jostain latinalaisesta Amerikasta. Ernesto Salabanzin ensimmäinen näyttely on nähtävissä 26.9.–25.10. 2020 Galleria Kirisevässä osoitteessa Onkiniemenkatu 9, keskiviikkoisin kello 16-18, lauantaisin kello 13-15 ja sunnuntaisin kello 12-14.