Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

”Kukapa haluaisi ajaa 50 kilometriä kodistaan jollekin laidunmaalle, mietin” – Maailman kaunein kaupunki yllätti

Tyrvään Sanomissa 4 vuotta palveluneuvojana työskennellyt Leena Riihimäki kertoo kolumnissaan, mitä oppi Sastamalan seudusta ja sen ihmisistä. Neljä vuotta sitten minut pakotettiin yt-neuvotteluiden tuloksena Tyrväälle. Siis Vammalaan: Sastamalaan, jossa julkaistaan Suomen vanhinta paikallislehteä. Tyttäreni isoisoäiti – Rudolf Koivun serkku – oli puhunut Tyrvään mummusta, mutta koska asia oli vieras, se ei koskettanut minua. Kukapa haluaisi ajaa 50 kilometriä kodistaan jollekin laidunmaalle, mietin. En minä ainakaan, mutta niin työnantaja päätti. Etsin Google mapista osoitteen, ja kahden eksymisen taktiikalla löysin Tyrvään Sanomat. Saavuin kaupunkiin, joka lepäsi vetten päällä. Rakennukset – valkeat ja kauniit – kohosivat joutsenten lailla sinisestä vedestä. Kuin Venetsiassa. Taivaalla loisti se ihmeellinen sini, jota ei löydä minkään maalarin paletista. Käsittämätön rauha väreili kaupungin yllä. Järven yli johti silta. Laitoin kakkosen silmään. Ajoin hartaudella. Sillä hetkellä tiesin, että se, joka asuu täällä, on onnellinen. Pidin elämäni ensimmäistä kertaa kädessäni Tyrvään Sanomia. Mikä ihmeen vanhin lehti! Tämähän on maailman nuorekkain julkaisu! Joka ikinen ”Tyrvis” on tuottanut minulle tuon saman ällistyksen: miten tässä taas on niin paljon luettavaa – ja hyvin toimitettuna! Olen siitä saakka ajanut Tyrvään Sanomiin joka keskiviikko lomia ja pandemiaa lukuun ottamatta. Rasittavasta matkustamisesta huolimatta löysin helposti keskiviikkopaikkani punaisen kirkon kupeesta, veden ääreltä. Ja samalla rakastuin tyrvääläisiin. Tai vammalalaisiin. Tai sastamalalaisiin. Minä rakastuin juurevuuteenne: siihen, että teidän osaamisenne on maanviljelyssä. Te tuotatte kansalle ruokaa. Olette kuin hahmoja kansakouluajoilta, jolloin ihmisiä teititeltiin ja oltiin kohteliaita. Tämän lisäksi opin jotakin teistä jokaisesta. Tiesin aina, mitä asiaa Hilkalla on, kun hän iloisesti istahti minua vastapäätä. Sama Pekan kohdalla. Taisto tuli maksamaan tilauslaskuja. Hänen juttunsa olisivat kirjan arvoiset! Olli toi ilmoituksia. Terttu teki keskeytyksen matkan ajaksi. Martti maksoi aina joulutervehdyksen käteisellä. Tunsin teidät kaikki, ja monet, monet muut! Nyt on palvelupiste kiinni, enkä enää tule töihin Tyrvään Sanomiin. Surullista, sillä ehdin vuosien aikana ystävystyä monien kanssa – erityisesti työkavereiden! Toivotan teille kaikille hyvää kesää. Ehkä joskus, kun ikävä on oikein kova, ajan jälleen hitaasti sillan yli ja ihailen järven yllä lepäävää maisemaa.