Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Ella Junnila: ”Olympiakulta on ollut pitkäaikainen haaveeni”– Korkeushypyn SE-nainen varttui Kiikassa 500-vuotiaalla maatilalla ja rakastaa juureksia

Kun koronaviruspandemia alkoi perua yleisurheilukisoja toisensa jälkeen, Ella Junnila ilmoitti, että jos pahin toteutuu, hän vuokraa isältään ( Juha Junnila ) peltoa ja alkaa kasvattaa perunoita. Lausunto, jota ei kuulisi ihan jokaiselta yleisurheilutähdeltä. Junnila, 21, varttui reilun 2 000 asukkaan Kiikassa perheensä sukutilalla, joka on ollut pystyssä 1500-luvulta alkaen. Kiikka on kiintoisa paikka. Sieltä löytyy laulaja Jonne Aaronin mummola, mistä syystä Aaronin Negative-yhtye aloitti monia kiertueitaan Kiikasta. – Sain kuulla tästä, kun olin ehkä viidennellä luokalla ja Jonne Aaron tuli bändeineen Kiikan nuorisotalolle esiintymään ja kunnioittamaan mummoaan, Junnila kertoo. Ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Theodolinda Hahnsson oli Kiikasta. Junniloiden sukuun kuuluva Tuure Junnila toimi kansanedustajana viidellä eri vuosikymmenellä. Arvo Junnila taas oli Suomi-vakuutusyhtiön toimitusjohtaja vuodet 1954–1970. Isä Juha Junnila ja äiti, entinen huippu-urheilija Ringa Ropo antoivat lapsilleen ruutuaikaa päivässä sen verran, että jokainen sai katsoa yhden lastenelokuvan tai päivän Pikku Kakkosen. Näin ulkona liikkumista ja leikkimistä riitti Kiikassa kasvaneiden lasten elämissä. – Ala-asteemme oli urheilukentän vieressä ja pääsimme sinne välitunneilla. Olemme pelanneet siellä paljon jalkapalloa, menneet hippaa ja talvisin hiihtäneet. Se mahdollisti minulle paljon liikkumista, Junnila taustoittaa. Junnila, joka tarvitsi lapsuudessa silmälaseja, ihaili yleisurheilun aloittaessaan belgialaista korkeushyppääjää Tia Hellebautia , joka voitti olympiakultaa 2008 ja Euroopan mestaruuden 2006. – Ihailin vähän 50–50 häntä ja hänen lasejaan. Hän oli huippuhyppääjä, mutta hänessä oli myös minulle jotain samaistuttavaa, Junnila perustelee. Junnila on selvinnyt pituuskasvunsa tuomista rasitusvammoista ja on tehnyt tasaista nousua Suomen huipulle. Viime vuosi oli menestys: Suomen mestaruus, kaksi uutta korkeushypyn Suomen ennätystä (nyt 195) ja nuorten EM-pronssi Ruotsin Gävlessä. Gävlen pronssihyppy 192 on Junnilan mukaan hänen uransa paras hyppy. – Karsinnassa satoi vettä ja oli tosi kylmä. Olin äärimmäisen käärmeissäni, kun järjestäjillä ei ollut kaikille sateensuojia ja sain seistä puolitoista tuntia sateessa. Finaalissa oli onneksi aurinkoista. Siinä oltiin kilpailuelementin kanssa tekemisissä. Ei ollut väliä tuloksella, vaan sillä, monesko on sijoituksissa. Jos hyppää yksinään, sellaista kisafiilistä on vaikeaa saada. Silloin on aivan erilaista lähteä hyppyyn, Junnila kertoo. Junnila avasi kautensa keskiviikkona Jyväskylän gp-kisassa tuloksella 185. Kauden päätavoitteet ovat kuihtuneet Kalevan ja Paavo Nurmen kisoihin. Tulevaisuuden unelmina siintävät olympiakulta ja kahden metrin ylitys. – Eiköhän olympiakulta ole kaikkien yleisurheilijoiden unelma. Se on ollut pitkäaikainen haaveeni. Se on syvää päätyä, mutta unelmani ovat siellä syvässä päädyssä.