Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Mitä maisterimittarilla haetaan? – ”Varmaankin oletetaan korkeamman maisteritiheyden tarkoittavan fiksumpia asukkaita”

MIELIPIDE Hietaniemen Näpän väitöstilaisuudessa totesin, että kotikulmamme varttuneempi väki on ja olisi ollut varsin tyytyväinen Näpän saavutukseen. Ja syystäkin, sillä kun olimme kakaroita, alueen vanhemmat olivat lähes poikkeuksetta kuusivuotisen kansakoulun käyneitä. Tämä sen vuoksi, että he olivat ennen sotia syntyneitä ja jos rahaa ei ollut laittaa lasta oppikouluun, ainoa opintie oli kansakoulu. Kahdeksanluokkainen kansakoulu tuli vasta myöhään sotien jälkeen. Itse asiassa isäni oli alueen oppinein henkilö. Olihan hän käynyt Strömbergin Konepajakoulun (ammattikoulu) lisäksi kaksivuotisen teknikkokoulutuksen. Varattomuudesta seurannut koulun käymättömyys oli merkittävin syy, miksi meidän vanhempien sukupolvi kehotti jälkikasvuaan opiskeluun, vaikka se ei aina kiinnostanutkaan. Jos ei ole kokenut samaa, ei tietenkään ymmärrä, mistä toisten into kumpuaa. Sodan jälkeen koulutettiin niin sanottuja Niinisalon ylioppilaita. Tämän avulla annettiin mahdollisuus lukion keskenjättäneille rintamamiehille suorittaa ylioppilastutkinto ja sen jälkeen hankkiutua jatko-opintoihin. Niinisalossa kirjoitettiin vain kolme ainetta. Yleisin ylioppilastodistuksen arvosanarivi oli kolme a:ta. Jos vertaisi noita tuloksia joka keväisiin huippuylioppilaiden älläriveihin, voisi todeta tuolloisten ylioppilaiden olleen kyvyttömiä. No, hyvin elämänsä hanskasivat ja yhteiskuntaa eteenpäin veivät. Erityisesti 70-luvun jälkeen erilaisten opiskelupaikkojen määrä on kasvanut ja sen myötä "maistereitakin" on tullut vuosi vuodelta enemmän. Aiemmin tohtoritutkintojen määrää rajoitettiin, mutta 90-luvulla nekin lähtivät merkittävään kasvuun syystä, että yliopistot saivat lisätukea perus- ja jatkotutkintojen lukumääristä. Myös opintojen pituudet ovat kasvaneet. Joskus ekonominpahvit sai kahden ja puolen vuoden opinnoilla, myöhemmin ne veivät viisi vuotta. Uppsalan ekonomin pahvit sai noiden kahden välimaastosta, mutta oppipa samalla ruotsin kielen. Samantapaista kehitystä on nähtävissä myös esimerkiksi kansakoulun (lue peruskoulun) opettajan koulutuksessa. Jossain vaiheessa todettiin pidempien opintojen tuottavan parempia työntekijöitä. Joskin väite on todistamatta. Tyrvään Sanomat julkaisi verkkolehdessään 8. syyskuuta jutun maistereiden määristä Sastamalan eri postinumeroalueilla. Maisterimittarissa varmaankin oletetaan korkeamman maisteritiheyden tarkoittavan fiksumpia asukkaita. Voi olla, voi olla olemattakin, sanoisi Nykäsen Matti. Jos lukuja tarkasteltaisiin asukkaiden ikäjakautumassa, havaittaisiin koulutustaustan muuttuminen eri vuosikymmenillä. Peruskoulun käyneillä on ollut automaattisesti mahdollisuus laajempiin jatko-opintoihin, kuin edeltäjillään. Onko suuri maisteritiheys hyvä vai huono asia? Vaikea sanoa. Kaiketi se on siitä kiinni, miten oppejaan käyttää ja onko halukas kehittymään ja vastaamaan yhteiskunnan vaateisiin opintojen päättymisen jälkeen. Joku joskus totesi, että viidessä vuodessa unohtaa autuaallisesti kaiken oppimansa, vaikka sen jälkeen on vielä 30-40 työvuotta edessä. Saku Metsälä