Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Satakunnan kirjallisuus – rannikolla ja sisämaassa

Kuinka moni muistaa, että Sastamalakin on vanhaa Satakuntaa? Paremmin tiedetään, että Sastamala on kirjan kaupunki. Entä Satakunnan pääkaupunki Pori? Porissa lääkäri-kirjailija Hj. Nortamon perusti 1919 kirjallisen, huumoria viljelevän herrakerhon. Aluksi toiminta oli lähinnä ystäväpiirin yhdessäoloa – kieltolain varjossa! Sittemmin Satakunnan Kirjallisen Kerhon vaikutus on näkynyt monissa hankkeissa. Sadan vuoden aikana kokouksissa on keskusteltu kirjallisista ja maakunnallisista aiheista ja tuettu palkinnoin ja avustuksin kirjailijoiden toimintaa. Viimeisin Nortamon palkinnon saaja on rouva Jenni Haukio. Satavuotisjuhlaa vietettiin 10. toukokuuta. Juhlan kunniaksi ilmestyi seuran kookas historia Satakuntalainen symposion, kirjoittaja Kristian Lindroos. Sopiiko Satakuntaan Runebergin ja Topeliuksen Suomen jako merelliseen ja mantereiseen osaan? Heidän mukaansa merenrannikon asukkaat ovat toimen ihmisiä. Se tarkoittaa aktiivisuutta ja yritteliäisyyttä, mutta kääntöpuolena on pinnallisuus. Passiiviselta vaikuttava maakrapu on sisäänpäin kääntyneempi ja syvällisemmin ajatteleva kuin veljensä rannikolla. Siksi heillä lienee taipumus kaunokirjalliseen luomiseen. Tosin em. suurmiehet yhdistivät jaon myös aikansa kieliryhmiin. Mistä ”vanhan” Satakunnan alueen klassisimmat kirjailijat ovat lähteneet? Läntinen, merellinen, Satakunta voi ylpeillä oikeastaan vain Nortamolla. Toki Nortamon jälkeen debytoineita kirjailijoita löytyy Poristakin kymmenittäin – ja Raumalta lisää. Mutta itäinen puoli maakuntaa on ollut runsastuottoisempi. Nimijonolla, F.E. Sillanpää, Kaarlo Sarkia, Lasse Heikkilä ja Eino Hosia, on myös painavuutta. Mainittakoon vielä sekin, että historiallisen Satakuntaan kuuluva Tampere koki suuren kirjallisen herätyksen vasta 1930-luvun lopulla. Ihminen ei elä vain leivästä. Hän tarvitsee myös elämyksiä. Kirjallisuus tarjoaa niitä. Rannikolla ja sisämaassa.