Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Aarne Toivo on tiennyt jo lähes kahdeksan vuotta, että poikkeustilanteessa Tuulamaija Pajunen on yksi niistä kyläläisistä, jonka turvallisuudesta hän vastaa

Sastamalan Kaltsilassa asuva Tuulamaija Pajunen on yksi niistä suomalaisista, joiden on kehotettu olemaan ikänsä vuoksi nyt erityisen visusti karanteenin kaltaisissa oloissa. Hallitus määritteli maanantaina, että erityisesti yli 70-vuotiaiden tulisi välttää kontakteja muiden ihmisten kanssa. Koronaviruksen on todettu olevan erityisen vaarallinen nimenomaan vanhuksille, ja näillä toimilla pyritään suojaamaan heitä tartunnalta sekä varmistamaan, että vakavasti sairastuneita olisi samaan aikaan vain sellainen määrä, jonka terveydenhuoltojärjestelmä pystyy hoitamaan. Pajunen harmittelee sitä, että Lantulan kylätalon Perjantaituulahdus on peruttu, eikä ystäviä muutenkaan voi nyt nähdä. Ikävä tulee sitä kylätalon pulinaa, kun parikymmentä vanhusta vaihtaa kuulumisia lounasta odotellessaan. Talolle on keräännytty Lantulan pikkukyliltä ja kauempaakin. – Mielelläni menisin itse kauppaan ja näkemään ihmisiä, Pajunen sanoo. Tuulamaija Pajusen tytär puolisoineen on terveydenhoitoalalla ja perhe asuu Helsingissä. Yhteyttä tyttären perheen kanssa pidetään nyt vain puhelimitse. – Kysyin lapsenlapselta, että milloinka sinä pääset mummoa katsomaan, niin hän vastasi, että mamma sanoi, että varmaan vasta syksyllä, Pajunen murehtii. Se kuitenkin tuntuu hyvältä, ettei ruokakaupassa käyntiä tarvitse murehtia, koska opettajana työskentelevä Aarne Toivo käy Pajusen puolesta kaupassa. – On ihan turvallinen olo, kun tietää, ettei tällä tavalla huolehditaan, Pajunen sanoo Suunnitelma pahan päivän varalle Hallituksen tiedonannon jälkeen ympäri Suomen on tehty apurinkejä Facebookiin ja kerrostaloissa on selvitelty, onko joku naapureista avun tarpeessa. Kuinka apu järjestyy haja-asutusalueella, jossa naapureihin on matkaa? Lantulan kylällä helposti, koska tällä noin 200 asukkaan alueella Sastamalassa on hätätilanteiden varalta valmis turvallisuussuunnitelma. Aarne Toivo ei sattunut Tuulamaija Pajusen kauppa-avuksi sattumalta, vaan sen vuoksi, että Pajunen asuu alueella, jonka vastuuhenkilö Toivo on. Lantulan turvallisuussuunnitelmassa on määriteltynä päävastuuhenkilö Leena Virri-Hanhijärven lisäksi neljä aluevastaavaa. Lisäksi on listattuna henkilöt, joilta löytyy esimerkiksi ensiapulaukku, traktori tai saha. Myös useita vapaapalokuntalaisia on listalla. – Se on oleellista, että tällaisessa poikkeustilanteessa kaikki jo tietävät, kuka tekee mitäkin ja mistä saa apua, Virri-Hanhijärvi sanoo. Aivan täysin paperilla olevien suunnitelmien mukaan ei voitu mennä, koska kaksi aluevastaavista kuuluu itsekin riskiryhmään. – Minä otin hoitaakseni heidän alueensa, joten tällä hetkellä alueita on käytännössä kolme, Virri-Hanhijärvi sanoo. Turvallisuussuunnitelma luotiin vuoden 2011 tapaninpäivän myrskyn jälkeen. – Silloin sähköt olivat poikki ja kyläläisten piti alkaa selvittää, kuka tarvitsee apua, Leena Virri-Hanhijärvi sanoo. Apua tarvittiin tuolloin monessa asiassa talon lämmityksistä kuljetuksiin. Kun myrskystä oli selvitty, haluttiin pitää huoli siitä, että tuleviin koitoksiin varaudutaan. Lantulan kyläyhdistys ja Sastamalan kaupungin kotihoito tekivät tuolloin yhteistyösopimuksen häiriötilanteissa. Tätä sopimusta ei ole kertaakaan tarvinnut pistää käytäntöön, eikä vielä koronaepidemiankaan tiimoilta kaupunki ole pyytänyt apua. – Viruksia ei silloin mietitty, mutta sellaisia tilanteita, missä sähköt menevät poikki esimerkiksi myrskyn takia, eivätkä ihmiset pärjää yksin kotona. Sopimus tehtiin, jotta kaupunki voi pyytää kyläyhdistykseltä apua, jotta terveydenhoito ei kuormitu, Virri-Hanhijärvi sanoo. 79 tekstiviestiä ja puhelut päälle Tapaninpäivän myrskyn jälkeen koko kylää koskevia poikkeustilanteita ei ole tätä ennen ollut, mutta pienemmässäkin on autettu. – Kun tuuli kaatoi uuden kyläläisen pihatielle puita, useampi lähti sahoineen apuun. Silloin tosin huomattiin, että hänellä ei vielä ollut kenenkään puhelinnumeroa. Tai jos joku on ajanut ojaan, täällä tiedetään, kenelle voi soittaa, Virri-Hanhijärvi sanoo. Vuonna 2013 kylällä järjestettiin Suomen Punaisen Ristin, Vapaapalokunnan ja partiolaisten kanssa evakuointiharjoitus, jossa osa kyläläisistä evakuoitiin kodeistaan kylätalolle ja osalle vietiin ruokaa kotiin. – Siinä harjoituksessa minutkin haettiin kotoa, Tuulamaija Pajunen kertoo. Nyt koronaepidemian vuoksi asetetun poikkeustilan vuoksi Lantulan kyläyhdistyksen hallitus kokoontui maanantaina. Päätettiin, että kerhot ja muu toiminta kylätalolla perutaan ja käytiin läpi vastuualueet. Niille vanhuksille, jotka käyvät yhdistyksen päivätoiminnassa, soitettiin kotiin ja selvitettiin, tarvitseeko hänen puolestaan käydä kaupassa. – Monilla käy sukulainen kauppa-asioilla, mutta jos sukulaisia sairastuu, voi olla, että useampi ilmoittautuu myöhemmin apua tarvitsevaksi, Virri-Hanhijärvi sanoo. Keskiviikkona Leena Virri-Hanhijärvi lähetti tekstiviestin 79 talouteen. Viestissä kerrottiin vastuuhenkilöiden puhelinnumerot, joihin voi olla yhteydessä, jos tarvitsee apua. – Kaikille lähetettiin viesti, jotka ovat yhteystietonsa antaneet. Niille, joille tiedettiin tekstiviestin lukemisen olevan hankalaa, soitettiin, hän sanoo. Puhelin on nyt paras tapa ottaa yhteyttä. – Ei minulla eikä varmaan muillakaan vanhuksilla täällä ole nettiä. Puhelimella soitellaan Aarnen kanssa sekin, mitä tarvitsee kaupasta tuoda, Pajunen sanoo. – Ruisleipää, lihapullia, juomista ja hedelmiä ainakin, Tuulamaija Pajunen luettelee tulevan kauppareissun toiveita. Tällä hetkellä Aarne Toivolla on alueellaan myös yksi toinen vanhus, jonka luona hän alkaa nyt käydä kauppa-asioilla. – Täällä tiedetään ja tunnetaan kaikki, se helpottaa asioiden hoitamista, Toivo sanoo. Yhteisöllisyys on turvallisuuden ydin Lantulan kyläyhdistyksen sydän on vanha kyläkoulu, joka ostettiin ja muutettiin Lantulan kylätaloksi vuonna 2005. – Tuli aktiivista porukkaa ja kyläläisiltä kysyttiin, minkälaista toimintaa halutaan. Siitä lähti ikäihmisille tarkoitettu Perjantaituulahdus. Lisäksi on kaksi kyläavustajaa. 90 prosenttia kyläläisistä on toiminnassa mukana asiakkaina tai vapaaehtoisina, mutta saa täällä olla ja asua ihan omassa rauhassaankin, Virri-Hanhijärvi sanoo. Kylätalollekin on tehty hätämajoitussuunnitelma, jotta siinäkin tilanteessa on selvää, kuinka toimitaan. Suunnitelmat eivät ole vain papereina mapissa, vaan ohjeet ovat selkeät. Kylätalon yhden huoneen ovessa on lappu, jossa kerrotaan, että siellä saa majoittua maksimissaan neljä henkilöä. Jo 15 vuotta kyläyhdistys on järjestänyt perjantaisin kylätalolla lounaan ja muuta ohjelmaa. Samalla reissulla on voinut lainata kirjoja kylätalon omasta kirjastosta. Kylätalolla on myös kangaspuita ja nuorisotila biljardipöytineen. Kylätalo on nyt hiljentynyt. – Kirjoja kyllä voidaan tuoda koteihin tai antaa avain kylätalolle, että pääsee käymään kirjastossa yksin, Leena Virri-Hanhijärvi sanoo. Koronaepidemia on tuonut huolen myös Lantulaan. – Sitä pelätään, loppuuko lounaat ja muu yhteisöllinen toiminta nyt tämän takia. Meillä tehdään vuodessa tuhansia tunteja talkoita, tuhat pelkästään keittiössä. Mutta talkooväki vanhenee ja kylässä on nyt alle kymmenen lasta tai nuorta, Virri-Hanhijärvi sanoo. Mittava talkootyö on yksi syy, miksi kyläyhdistys on saanut myös paljon EU-avustuksia. Kylän ruohonjuuritason ratkaisuista halutaan kuulla muuallakin. Leena Virri-Hanhijärven oli tarkoitus esitelmöidä kyläyhdistyksen kierrätysratkaisuista Suomen kylät ry:n tilaisuudessa, mutta se siirtyi koronan takia. Aiemmin hän on käynyt Tšekissä kertomassa kylän turvallisuussuunnitelmasta. – Siellä oli Virosta ja lähimaista poliiseja ja pelastushenkilökuntaa. Ei siellä oltu kuultu tällaisesta. Tietääkseni ei Suomessakaan muualla ole tällaista, Virri-Hanhijärvi sanoo. Muokattu 20.3. klo 8.46: vaihdettu sana karanteenissa sanoihin karanteenin kaltaisissa oloissa.