Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Miksi meitä koko ajan syyllistetään? – Miten pitäisi elää, ettei tulevaisuus tuhoudu?

Ilmastonmuutos on jokapäiväinen puheenaihe. Kun kuuntelee keskusteluja ja kannanottoja, niin nousee syyllisyyden tunne siitä, onko tullut toimittua oikein. Miten sitten olisi pitänyt elää ja toimia? Onko meillä ollut oikeaa tietoa siitä, miten olisi kuulunut elää? Ja kenellä on ollut sitä oikeaa tietoa yhteiskunnan suunnasta? Muistan kuinka koulussa 1950-luvulla oli ruokana makaronivelliä. Emalivatista sitä lusikoitiin ja leivät tuotiin kotoa. Opettaja vielä varmisti, että onko eväät mukana. Nytkin osa ihmisistä elää kurjuudessa, ei ole ruokaa eikä vettä. Onko oikein, että ihmiset kokevat syyllisyyttä ja tuntevat jopa syyttelyä ilmastonmuutoksesta? Onko meillä vieläkään oikeaa tietoa siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ja miten pitäisi elää, ettei tulevaisuutta tuhota. Toinen asia, mistä puhutaan jatkuvasti, on työttömyys ja se, miten sitä hoidetaan. Olen itse aikanaan kokenut lyhyen työttömyysjakson, onneksi vain lyhyen. Vaikka minulla oli hyvä taloudellinen tilanne, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Tuntui, ettei tulevaisuutta ole, eikä voinut suunnitella tulevaa – löytyykö työtä, ja minkälaista työtä ja milloin? Ainakaan minä en pystynyt tulevaisuutta silloin rakentamaan, kun ei ollut tiedossa pysyvää työpaikkaa. Usein on vielä niin, että samaa työtä, josta joutuu lähtemään, ei enää ole. Työt ja ammatit loppuvat, ja tilalle syntyy uusia. Tämä tilanne oli minulla: ei ollut enää sen alan työtä, josta työttömäksi jouduin, ja se tekee uuden työn löytämisen vielä vaikeammaksi. Tämän kaltainen tilanne vaatii koulutusta, jotta pärjää työmarkkinoilla ja saa pysyvän työpaikan. Eri ihmiset kokevat työttömyyden eri tavalla. Usein työttömiä syyllistetään. Varsinkin, kun luetellaan paljonko on avoimia työpaikkoja ja paljonko on työttömiä työnhakijoita. Jos et määrätyssä ajassa löydä uutta työtä, niin siitä rangaistaan taloudellisesti. En ymmärrä sitä laskutapaa: jos työttömien etuisuuksia leikataan, niin sitten löytyy työpaikkoja. Minusta työpaikkoja syntyy, jos yritykset saavat lisää tilauksia tai kaupan ja palvelun aloilla tulee lisää työpaikkoja, jos ostovoima lisääntyy. Kolmas aihe, millä syyllistetään ihmisiä on syntyvyyden lasku. Mitä vaikutusta on sillä, että ensin syyllistetään ilmastonmuutoksella, ja jos olet työtön, tulee niskaan vielä lisää kuormaa? Pitäisikö meidän muuttaa sitä tapaa, jolla tuomme asioita esille, emmekä syyllistäisi kanssaihmisiämme erilaisilla asioilla? Tilastossa esitetään, että suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa. Keskiarvo tutkimuksissa ei näytä koko totuutta. Jos toinen jalka on jääkylmässä vedessä ja toinen jalka lähes kiehuvassa vedessä, niin keskimäärin pitäisi olla hyvä olo. Vaan onko silloin hyvä tunne? Ei varmaan. Minä näen asiat toisenlaisessa valossa. Yritetään auttaa kanssaihmisiä selviytymään eri elämän vaiheista. Ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja siksi he tarvitsevat erilaista tukea asioiden hoitoon. Minusta tähän sopii J. Karjalaisen laulun sanat: "Me ollaan sankareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan, me ollaan sankareita elämän ihan jokainen.”