Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Mihin meillä on kiire? Pysähdy tähän hetkeen

Adventin aika on joulun odotuksen aikaa. Sen pitäisi olla myös ihmisen rauhoittumisen aikaa. Usein vain tuntuu siltä, että jo marraskuussa levottomuus täyttää mielen. Sastamalassa tapahtumia ja tilaisuuksia on runsaasti. Monet niistä antavat paljon, mutta jos yrittää osallistua niihin kaikkiin, niin sisäinen rauha voi jäädä saavuttamatta. Missä on sisäinen mielenrauha? Löytyykö rauhaa joulunakaan? Joulun kaupallistumisesta on puhuttu paljon. Kaupallisuus voi viedä rauhan, mutta sen voi viedä myös liika osallistuminen. On vaikeaa olla hiljaa oman itsensä kanssa. Kuuntelin radion aamuhartautta, jossa pohdittiin joulurauhan löytämistä. Radiohartauden pitäjä kertoi työmatkastaan kiireisenä aamuna. Matkalla hän näki pienen tytön, joka seisoi jalkakäytävällä ja katseli välillä taivasta ja välillä maata. Hän kysyi pieneltä koululaiselta: "Oletko kadottanut jotain?" Kysymykseen tuo pieni koululainen vastasi: "En ole hukannut mitään, mutta ihailen tummaa taivasta tähtineen. Katso miten kaunis se on". Matka jatkui yhdessä ja hetken päästä tuo pieni tyttö katsoi erään kodin ikkunoita kynttilöineen ja totesi: "Eikö tuo koti olekin kodikas, lämmin ja jouluinen?" Hetken päästä tiet erkanivat, ja aamuhartauden pitäjä sanoi kauan pohtineensa pienen tytön antamaa viisautta. Miten tuo pieni tyttö löysi ilon ja rauhan asioista, joita me aikuiset emme usein huomaakaan? Emme osaa pysähtyä ja löytää maailmasta sen hyviä ja kauniita asioita. Meillä on usein niin kiire, mutta mihin ja miksi. Tarvitsemme taitoa pysähtyä tähän hetkeen. Jokainen päivä antaa ja sisältää mahdollisuuden kokea ehjiä pysähtymisen tuokioita, kunhan vain osaamme löytää ne. Minulla on ollut monien vuosien ajan tapana kirjoittaa kirjeitä ihmisille, lähimmäisille, joilta olen saanut jotain arvokasta omaa kasvuani ajatellen. Eräänä vuonna kirjoitin kirjeen yksinhuoltajaäidille, joka hoiti kolmea lastaan. Aina nuo lapset puhuivat lämmöllä äidistään. Kerroin kirjeessä, kuinka suuressa arvossa pidin häntä äitinä ja kasvattajana. Laitoin tuon pienen kirjeen hänen postilaatikkoonsa. Nuo hetket, jolloin tuota kirjettä kirjoitin antoivat itselleni hyvää joulumieltä, paljon suurempaa kuin tavararöykkiöt tavarataloissa. Oli hyvä pysähtyä toisen ihmisen elämän äärelle ja unohtaa omat murheet. Lähimmäisenä eläminen ei aina ole helppoa, joten varsinkin joulun aikaan on hyvä ajatella lähimmäistä ja unohtaa oma pieni minuutensa. Kokeilkaapa antaa ajastanne muutama tunti tai vaikkapa hetki, niin voitte huomata kuinka hyvä mieli täyttää mielen. Hyvää joulua kaikille lukijoille ja ennen kaikkea rauhallista joulumieltä.