Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tyrvääläistä: Päätin katkasta hiljasuure junasa ja nuari plikka avvautu

Jokin aika sitte Tampereer reisusa istuj junasa mennen tulle. Menomatkalla paikkani oli ikkunanpualella. Käytäväm pualella istuva nainen nosti pakaasinsa ja anto mulle tillaa. Kiitin häntä totteemalla, että tairat olla lährösä matkalle. Hän sano menevänsa kottiin, Itävaltaan. Kerto asuneensa Wiinisä yli 50 vuatta ja oli käymäsä pojjaan tykönä Porisa. Keskustelu alko välittömästi. Kehuin hänen Suamen kiältänsä ja hän sano tyänsä olleen Suamen kiälen opetusta. Hän oli eläkkeellä ja sano piakkoin täyttävänsä 80 vuatta. Mää siähen, että olen sen ylitte jo päässy. Hän alko kehhuun Itävallan terveyrenhualtoo. Oli ollu kahresa suuresa leikkauksesa ja ylleinen sairaskassa makso kaikki kulut. Vuaren alvusa jokkainen saa tiaron, paljonko kassa om maksanu terveyren- ja sairaanhoirosta. Hänen kohrallansa se oli yli 30 000 euroo. Ja lääkäriin ei tartte jonotella ninku Suamesa. Halusin tiätää, minkälaista on asua Wiinin kapunkisa, mutta hän sano asuvansa kaupunkin ulkopualella vanhasa talosa. Oltiinkij jo Tampereen asemalla ja melkein kuv vanhoja tuttuja. Häm menosa Helsinkij junnaaj ja mää tapaan ystäviä. Matkasta jäi hyvä miäli. Hänkin sano, että Suamesa ylleensä pruukataan istua ouron ihmisen viäresä mittääm puhumata. Kotimatkalla paikkani oli taas ikkunam pualella. Käytäväm pualella istu nuari plikka reppunensa. Olin penkisä hiljaa istuallani, mutta kun Kulovesi lainehti jäistä vappaana, päätin katkasta hiljasuure. Sanon sille, että tää on Suamen kauneij junareitti, meinaan tää Tampere-Vammala väli. Viime suvena omin korvin kuulin, kuinka junan konnari sano olevansa Onnenpekka, kun saa päivittäin ajjaa Suamen kauneinta rattaa ja siittä viä vähäm maksetaanki. Plikka avvautu. Se sano olevansa 18 ja opiskelevansa tuatontoelläintenhoitajaks. Sanon sille, että se on hiano ammatti. Sano olevansa koko ens viikon navetosa ja että hän on aina eläny ninettä elläimet ensi. Hetkem päästä plikka kysy, että saako hän tehrä tyhmän kysymykse. Annoil luvaj ja se kysy, että mitä miältä mää oon nykyajjaan nuarista. Olin ihaj juntturasa. Sanon, että te elätte eri mailmasa, kum mää 50-luvulla, mutta juna jarruttaa jo ja mum pittää nyn nousta. Hymmyillen toivotimme toisillemme hyvvää kevättä. Olipa hyvä kysymys, mutta tyhmä vastaus. Raili Ruohola