Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Ei missään muualla ikinä” – Tiesitkö, että Sastamalassa kisataan joka toinen vuosi maailmanmestaruuksista? Laji ei ole ihan tavanomainen, katso video!

Roismalan peltoaukealta kuuluu säksätys jo kauas. 1950-luvun Zetorit kyntävät sänkipeltoa kilvan, ja yleisöä viihdyttävät niin lettukioski kuin musikantitkin. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua – ja helikopterikamera Drone. Se ikuistaa tapahtumaa, jossa kahdeksan kilpailijaa kyntää Zetor-kynnön maailmanmestaruudesta. Nopeus ja aika eivät tässä kisassa maailmanmestaruutta ratkaise, vaan tarkkuus, taito ja työn jälki. Siksi kisassa on tuomaristo. Tänä vuonna kyntöjälkeä arvioivat vuokrapeltonsa kisakäyttöön luovuttanut Aatto Iso-Ketola, Karkun pappi Anu Jokinen-Lundén sekä Teuvo Hinderman. Ensikynnöt tarkastettuaan he kehuvat kisan olevan kova. – Mutta eroavaisuuksiakin löytyy, joka asiassa, kynnön aloituksesta lähtien, Hinderman sanoo. – Kaikilla isännillä on oma kädenjälki, Anu Jokinen-Lundén täydentää. Millainen sitten on MM-tittelin arvoinen kädenjälki? – Se on tasainen. Pitää tulla tasaista jälkeä, tuomaristo toteaa. Kynnä oikein -opas sääntökirjana MM-kilpailut järjestävän Tyrvään Seudun Zetoristien puheenjohtaja Markku Ojala tietää monen vuoden kokemuksella, millainen kyntö on paras. – Silloin, kun jälkeä on kaunis katsella, niin tulee hyvät pisteet, Ojala sanoo. Tuomaristo ei kuitenkaan arvioi kyntöjälkeä vain silmämääräisesti. MM-kisan paremmuuden ratkaisevat tarkat ohjeet. Kilpailijoiden pitää noudattaa mahdollisimman hyvin Fiskarsin Kynnä oikein -oppaan ohjeita 60-70 vuoden takaa. Oppaan mukaan esimerkiksi kyntösyvyyden pitää olla 17 senttimetriä ja heittoa jompaankumpaan suuntaan sallitaan ainoastaan 3 senttimetriä. Kokenut kyntäjä Suodenniemeltä Yksi kyntäjistä, Sastamalan suodenniemeläinen Taisto Seppä kyntää sänkipeltoa vuoden 1957 Zetor 25A:lla. Perässä on Sampo-merkkinen kyntöaura. Sitä pitää potkia kesken ajon, sillä hienomultainen ruoppamaa tarttuu tiukasti auran vannaksiin. Seppä tietää, mitä tekee, sillä hän ei ole ensimmäistä kertaa näissä hommissa. Hänellä on plakkarissaan kaksi lajin MM-pronssia ja lisäksi vuosien kokemus Zetorilla kyntämisestä. – Isä osti ensimmäisen Zetorin Mouhijärven maatalousnäyttelystä vuonna 1956. Kun kylällä ei ollut traktoreita, kynsin monen talon peltoja 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa, Taisto Seppä muistelee. Viljakkalalainen Jouni Asp ei ole yhtä kokenut kilpakyntäjä. Viime kerralla mies oli MM-kisassa jumbosijalla, ja kertoo lähteneensä parantamaan tätä sijoitusta. Zetorin takana hänellä on uusi aura. – En kerinnyt harjoittelemaan tällä ja jälki on sen mukaista, Asp naurahtaa. Ainutlaatuinen kilpailu Tyrvään Seudun Zetoristit ovat järjestäneet Zetor-kynnön MM-kilpailuja vuodesta 2008. Markku Ojalan mukaan Zetor-kynnössä ei kilpailla verenmaku suussa. MM-kisakin on enemmän hupihommaa. Tyrvään Seudun Zetoristit keksivät nimetä kisan MM-kisoiksi, koska vastaavaa ei tiettävästi ole ikinä missään muualla järjestetty. – Kerran meillä oli irlantilainenkin osanottaja, Ojala sanoo. Pääasiassa Zetor-kynnön kilpailijat ovat lähiseudulta; tänä vuonna Sastamalasta, Huittisista, Virroilta, Lempäälästä ja Alastarolta. Kisa-Zetorit vuosilta 1951-1961 Ketkä tahansa eivät pääse MM-kilpailuun mukaan. Osallistumisvaatimuksena on, että kyntö tehdään Zetor 25A:lla, 25K:lla, 15:llä tai Super-Zetorilla. Jälkimmäisiä on niin vähän, että käytännössä MM-tittelistä kisaavat 25A:t ja 25K:t. Kyseisiä malleja tuotiin Suomeen vuosina 1951-1961. Tämän jälkeen tsekkiläisten Zetoreiden kysyntä hiljeni ja länsimaiden mallit valtasivat traktorimarkkinat.