Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: "Kosisin jokaista vastaantulevaa komeata miestä, nuorta ja fiksua"

Skypetin alkuviikosta ulkomailla opiskelevan tyttäreni kanssa. Kuvayhteydestä luovuimme jo vuosia sitten, sillä se aiheutti sotkua puheyhteyteen. Tällä kertaa puheen siirto oli hyvinkin kaikuinen. Ihan aiheesta toki, sillä huutelimmehan toisillemme eri puolilla maailmaa olevilta kukkuloilta. –Odota vähän, huikkasi tyttäreni ja minähän odotin. Palattuaan koneen äärelle hän kertoi ottaneensa pois päältä vempeleen, jolla yhteys kulkee Alankomaiden kautta. Tätä reittiä kannattaa käyttää langattomien yhteyksien toimimisen voimistamiseksi. Tunsin itseni vähän vanhaksi tuon kuullessani. Taas yksi juttu, jonka kohdalla olin tipahtanut kehityksen voittokulusta. Siitä ajatukseni luiskahtikin kätevästi muistihäiriöihin. Kerroin läheiselleni, että kun minusta tulee vanha, täytetään hoitotahto-kaavake hyvissä ajoin ennen muistisairauden puhkeamista. Suomessa sairastuu muistisairauteen 14 500 henkilöä vuodessa ja koko maailmassa heitä on noin 44 miljoonaa. 30 vuoden kuluttua jo 135 miljoonaa. Minun (ja tyttären) tuurilla olen yksi heistä. Ja varmasti karmea vänkyrä, joka asiassa, sillä perintönä saamani keskipohjalaiset luonteenpiirteeni saisivat varmasti yliotteen nyt niin herttaisesta minusta. Tekisin juuri sen, minkä olisin aikonutkin, vaikka siinä ei olisi minkään valtakunnan järjen häivähdystä. En olisi jatkuvasti menemässä kanalaan munia hakemaan vaan todennäköisesti tekisin lähtöä kuoroharjoituksiin. Rahan arvo olisi minulta unohtunut siten, että olisin siirtynyt euroista markkoihin, mutta väärinpäin arvon ajatellen. Kuudella kertomisen sijasta tekisin jakolaskun, joten olisi erittäin ymmärrettävää, että jakaisin kadunkulmassa 10 euron seteleitä. – Pikkurahoja, karjuisin minua esteleville. Rahani houkuttaisivat ympärilleni herhiläisparven, jossa edustajina olisivat niin valepoliisit kuin -kodinhoitajatkin. Joukkoon mahtuisivat myös eri uskonlahkojen tai uskontokuntien ystävälliset käännyttäjät sekä päivätöikseen huijausta harjoittavat kansanryhmät. Mitäpäs minä siinä ristitulessa. Kävisin hakemassa kaupasta makoisaa tarjottavaa kahveille ja paistattelisin päivää huomion keskipisteenä ymmärtämättä hellittelyn perimmäistä tarkoitusta: testamentin allekirjoittamista ja tilin tyhjentämistä käteisvaroista. Siinä olisivat voimattomia niin tytär, kodinhoitajat kuin poliisikin, sillä olisin järjettömänä ja tilannetajun menettäneenä edelleen itsemääräämisoikeuskelpoinen. Eikä tässä kaikki. Kosisin jokaista vastaantulevaa komeata miestä. Nuorta ja fiksua. Minähän en papparoita vierelleni huolisi. –Voi äiti, huokaisi tyttäreni ja vaihdoimme puheenaiheen maailmanpolitiikan nykykiemuroihin. "Siinä olisivat voimattomia niin tytär, kodinhoitajat kuin poliisikin, sillä olisin järjettömänä ja tilannetajun menettäneenä edelleen itsemääräämisoikeuskelpoinen."