Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Maamme-laulu kajahti Shanghaissa

Koittaa joulukuu ja löydän itseni juhlistamasta Suomen satavuotista itsenäisyyttä hulppeasta juhlasalista pitkään iltapukuun pukeutuneena. Kyseessä ei tänäkään vuonna ole kohdallani linnanjuhlat, vaan itsenäisyyspäivän kunniaksi Shanghaissa järjestettävät pirskeet, joskin mahtipontiset nekin. Maamme-laulun kajahtaessa tippa ei ole linssistä kaukana. En olisi viitisen vuotta sitten kotisohvalta käsin linnanjuhlien pukuloistoa ihaillessa osannut arvata, että viettäisin Suomen satavuotisjuhlaa Shanghaissa. Siitä mahdollisuudesta olen kiitollinen ja koen olevani etuoikeutettu, niin kuin suomalaisuudestanikin. Ulkomailla asuessa juhlapyhillä on tapana tuplaantua. Oman maan juhlien lisäksi pääsee viettämään myös asuinmaan juhlallisuuksia, tavalla tai toisella. Niin täälläkin. Suomen itsenäisyyspäivän lisäksi juhlistan lokakuun alussa Kiinan kansallispäivää ja pian sitä seuraavaa Keskisyksyn juhlaa, vaikka juhlaperinteisiini ei kuulukaan kuin kiinalaisen kuukakun maistaminen. Muutoin näin ulkomaalaisena Shanghaissa asustavan silmin Kiinan kansallispäivä näkyy vuodesta toiseen lähinnä ihmistungoksena nähtävyyksien liepeillä ja lisääntyneenä Kiinan lippujen ja perinteisten kiinalaisten lyhtyjen määränä, joita löytää kadunvarsilta, metrotunneleista ja kerrostalojen ovilta, ostoskeskuksia unohtamatta. Niin kuin kansallispäivänäkin, juhlapyhään liittyvää koristusta näkee muidenkin merkkipäivien lähestyessä – ajankohtaisena mainittakoon joulu. Joulukuusia, kaikenlaista joulukrääsää ja joulupukkileivonnaisia on ilmestynyt kauppoihin joulukuun alusta lähtien. Ostoskeskuksia taas on syytä vältellä tammikuun alkuun asti yhden biisin mittaisten joulusoittolistojen takia. Kuten krääsän ja kuusten määrästä voi päätellä, joulu on rantautunut tännekin, tosin vielä suht materialistisessa muodossa. Juhlapyhien perinteet ja niiden merkitykset hälventyvät yhä globalisoituvammassa maailmassa. Niin on käynyt myös kansalaisuuden käsitteelleni kansainvälisessä ympäristössä elettyäni. Olenko ”perus” suomalainen? Yliopisto-opinnot aloitettuani olen saanut yllättyä useaan otteeseen siitä, mitä muun muassa britit, australialaiset ja korealaiset opiskelutoverini tietävät Suomesta ja suomalaisuudesta: kalsarikännit, perunoiden suurkulutus, porot ja mustikat. Sitäkö suomalaisuus on? Mitä ikinä sitten suomalaisuus kullekin tarkoittaa, yksi asia on varma. Suomalaisuus on etuoikeus – lottovoitto, ja sadan vuoden itsenäisyys suurta kiitollisuutta herättävä etappi, jota varsinkin näin viidettä vuotta ulkomailla asuessani olen alkanut toden teolla arvostaa.