Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lentopalloilija Sakari Mäkinen yllättyi Belgiassa: "Epäilin, että vapaa-aikana voisi tulla tylsää"

KOLUMNI Nyt, kun ensimmäinen ammattilaisvuoteni ulkomailla alkaa olla puolessa välissä, on hyvä aika miettiä, mitä tämä ammattilaisurheilu omalla kohdalla on käytännössä ollut. Erilaisia ennakko-odotuksia oli paljon, mutta kaikki ei ole ollut läheskään niin mustavalkoista kuin luulin. Tässä välissä on kuitenkin hyvä kertoa, että hetkeäkään en ole katunut päätöstäni lähteä pelaamaan ulkomaille, vaikka elämä ammattilaisena ei ole koko ajan ollut ruusuilla tanssimista. Yksi tärkeimmistä vaatimuksistani lähtiessäni ammattilaiseksi oli, että toiminnan seurassa on oltava ammattimaista. Tämä osa-alue onkin toiminut moitteettomasti ja olen pystynyt hyvin keskittymään olennaiseen, eli lentopalloon. Olen kuullut lentopallopiireistä paljon tilanteita, joissa asiat eivät ole toimineet seurassa aivan sovitulla tavalla, vaikka puhetta ja lupauksia onkin ollut. Vaikka näiden asioiden pitäisi olla itsestään selviä jokaisessa seurassa, olen silti kiitollinen, että pääsin seuraan, jossa minun ei tarvitse näistä asioista stressata. Itselleni oli muovautunut käsitys, että ammattilaisena vapaa-aikaa olisi todella paljon, ja että voisi jopa tulla tylsää, kun ei keksi tekemistä. Täällä en ainakaan siitä ongelmasta ole kärsinyt. Viikossa on enintään yksi vapaapäivä ja hyvin usein silloin on ollut jokin sponsoritapahtuma, joten päätä ei ole tarvinnut vaivata ylimääräisen tekemisen keksimisillä. Tähän mennessä ainakin itselleni jokainen vapaapäivä on tullut tarpeeseen jo pelkän levon takia. Mutta ilmeisesti täällä on tapana harjoitella kovempaa syksyllä, jotta keväällä miehistö on täydessä iskussa. Luulin Suomesta lähtiessäni, että kotimaamme Mestaruusliigassa on iso tasoero joukkueiden välillä, mutta täällä olen saanut kohdata vielä räikeämmän tilanteen: kaksi kärkijoukkuetta pelaa Mestarien liigassa ja liigan kaksi viimeistä ovat materiaaliltaan Suomen ykkössarjan keskikastin tasoa. Näillä huonommilla seuroilla on erittäin ”persoonalliset” kotisalit, joiden avulla he saavat aikaan hurmoksen, jolla he sitten pystyvät haastamaan kovempia joukkueita. Lentopallon rooli Belgiassa on erittäin pieni ja harrastajamäärät suhteessa väkilukuun ovat huonot, joten tilanne on helppo ymmärtää.