Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ilman koirankuljetushäkkiä Helmi ei olisi elossa – kylätiellä rysähti ja myös kiikoislaisen isännän henki oli hiuskarvan varassa

Sanotaan, että elämä muuttuu joskus yhdessä rysäyksessä. Kiikoislaiselle Antti Hakkaraiselle kävi kirjaimellisesti niin. –Olin ollut metsällä karjalankarhukoiranpentu Helmin kanssa, kun kylätiellä rysähti. Ajoin tieltä osuen puihin, ja auto meni aivan haitariksi, kertaa Hakkarainen viime elokuun lopun tapahtumia. Paikalle osui ensimmäiseksi kylällä asuva nainen, joka hälytti ambulanssin paikalle ja antoi pahoin loukkaantuneelle Hakkaraiselle ensiapua. –Sanoin hänelle, ettei minulla ole mitään hätää, en tarvitse apua. Mutta auton perällä olevasta Helmestä pitäisi huolehtia. Pentu pitäisi saada turvaan. Kolaripaikalle tulleet pelastuslaitoksen yksiköt ja sairaankuljetus tekivät parhaansa auttaakseen Hakkaraista. Hän oli niin pahoin auton peltien puristuksessa, että mies saatiin paareille vasta peltileikkureilla tehdyn raivaustyön jälkeen. Paikalle tulleen lääkärihelikopterin lääkärin ennuste ei ollut kovin hyvä hetkellä, jolloin Hakkaraista lähdettiin viemään ambulanssilla kohti Tamperetta ja teho-osastoa. Hänen henkensä oli hiuskarvan varassa, sillä vasen lonkkamalja ja neljä oikeanpuolen kylkiluuta olivat murtuneet. Ei tiedetty, kuinka paljon ja kuinka laajoja lonkan alueen sisäiset verenvuodot olivat. Ne voisivat pahimmillaan aiheuttaa kuoleman. Lääkäri ei uskonut, että Hakkarainen enää kävelisi Lääkäri ja Hakkarainen tapasivat sattumalta sairaalajakson aikana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. –Jonotin toimenpiteeseen pääsyä, kun lääkäri käveli kiireissään ohitse. Hän kääntyi vähän matkan päässä ympäri ja palasi luokseni. Hän kertoi, ettei kolaripaikalla ollut uskonut, että kävelisin enää koskaan. Lonkkani ja selkäni olivat niin pahoin vahingoittuneet, että pyörätuoli olisi ollut liikkumisen kannalta ainoa vaihtoehtoni, toteaa Hakkarainen. Lähes kaksi viikkoa kolarin jälkeen hänelle tehtiin iso leikkaus. Vasempaan lonkkaan pantiin tekonivelet, levyjä laitettiin vyötärölle ja rautoja selkään. Yli kahden kuukauden sairaalajakso Toipuminen takapakkeineen oli hidasta ja mies reissasi Tampereen ja Vammalan sairaaloiden väliä. Yhteensä sairaalajakso kesti kaksi ja puoli kuukautta. –Aika kävi tosi pitkäksi sairaalassa. En voinut muuta kuin maata. Oloani helpotti, kun sain oman tietokoneeni sairaalaan. Ystäväni kävivät myös minua tervehtimässä, etunenässä eläkkeellä oleva kiikoislainen kauppias Reijo Penkkimäki . Hän kävi minua katsomassa Vammalassa joka päivä, ja siitä olen hänelle kiitollinen. Antti Hakkaraisen taistelu sairasvuoteelta kotiin kävelykykyisenä vaati sisua. Murheenlaakson päivistä hän selvisi ajattelemalla puolivuotiasta koiranpentuaan. Karjalankarhukoira Helmi Orvokki täytti positiivisen motivaattorin paikkansa, sillä yhteinen elämä kotona odotti. –Asensin autooni koirankuljetushäkin vain kolme päivää ennen kolaria. Ilman sitä ei Helmi olisi nyt elossa, kertoo Hakkarainen ja rutistaa lempeästi nyt 10 kuukauden ikäistä koiraansa. –Meillä oli enemmän kuin tuuria matkassa. Suoranainen onni piti meidät hengissä, hän jatkaa liikuttuneena. Sairauskohtauksesta johtunut ulosajo on muuttanut miehen arvomaailman täysin. –Tärkeintä on terveys, kiteyttää Hakkarainen ja seuraa silmä tarkkana energiaa täynnä olevan Helmin peuhaamista.