Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Putajan sota sata vuotta sitten – "Käsky oli ehdoton, eli hengenmenon uhalla!"

Sata vuotta sitten Suodenniemen Putajassa oli sota. Putaja oli tuolloin verrattain vilkas kylä. Täällä toimi muun muassa kaksi kauppaa, sahaa ja myllyä. Maanteiden risteyskohta kokosi asiakkaita Mouhijärven, Tyrvään ja Kiikoisten suunnilta, joten elo oli vilkasta. Kertomukseni tiedot perustuvat Eero Maasalon kirjaan ”Lavia ja Suodenniemi vapaussodan aikana” sekä vanhempieni kertomuksiin. Isä (s.1895) asui kotonaan Teemannilla teiden risteyksessä ja äiti (s.1897) kotonaan Vähälähteenmäessä noin kilometri Kiikoisten suuntaan. Putajassa oli vilkasta punaisten liikehdintää jo helmi- ja maaliskuun vaihteesta alkaen. Punaisten täydennysjoukkoja tuli alueelle paljon Tyrvään kautta, ja muun muassa Turun Maarian ja Perniön joukkoja oli majoitettuna varmaan kylän jokaiseen torppaan. Korpelassa oli jonkinasteinen esikunta, josta jaettiin muun muassa kulkulupia siviiliasioiden hoitoa varten. Kauppias Korpelan punaiset olivat tappaneet jo helmikuun puolella. Kauppiaan leski piti lasten kanssa kauppaa, vaikka ei siellä juuri enää myytävää ollut. Maasalon kirjasta ilmenee, että ainakin 200 punaista majaili Putajassa. Aamuinen yllätys Maaliskuun kahdestoista alkoi samanlaisena, kuin niissä oloissa muutkin aamut. Äitini oli aamukuuden aikaan palvelijan kanssa kotonaan aamulypsyllä. Samoin Teemannilla oltiin normaalisti aamuaskareilla. Laviasta oli lähetetty voimakas valkoisten tiedusteluosasto Rolf Danielssonin johdolla Putajaan ottamaan selvää punaisten määrästä ja sijoituspaikoista. Henkilökohtaisen aseistuksen lisäksi heillä oli ainakin yksi konekivääri. Osasto lähestyi Putajaa talvisia tukkiteitä pitkin Heinijärvenmaan suunnasta. Kerrotaan, että valkoisilla oli mukanaan talvitiet hyvin tunteva opas. Putaja-Kiikoinen -tien osasto tavoitti Teemannin ja Vähälähteenmäen välillä Myllyojan kohdalla. Siellä he myös törmäsivät punaisten vartijoihin. Tulitaistelu alkoi, ja äitinikin joutui palvelijan kanssa hakemaan suojaa karjakeittiön muurin takaa. Aamuinen yllätys aiheutti melkoista sekasortoa punaisten joukoissa. Osa pyrki esikuntaan Korpelaan, kuten varmaan ohjeistuskin edellytti, toiset taas yrittivät suojautua kuka mihinkin. Vuoriosta ainakin yksi punasotilas lähti juoksemaan avoimelle pellolle, mutta matka katkesi Vuorion pihasta ammuttuun luotiin. Poika tuotiin iltapäivällä pahasti haavoittuneena Teemannille, jossa sijaitsi haavoittuneiden sidontapaikka. Vaikeimmin haavoittuneet kuljetettiin Vammalaan. Torppari Kiviranta oli lastannut perheensä rekeen ja oli menossa kohti Putajan siltoja, kun valkoiset ampuivat hevosen ja perheen matka katkesi siihen. Kuularuisku papatti Sekasortoisesta alusta huolimatta punaiset saivat asemansa kuntoon Putajan kivisiltojen vaiheille, missä ammuntaa kesti aina puoliinpäiviin asti. Vanhemmat ihmiset kertoivat jälkeenpäin, että ”kuularuisku papatti” ja kiväärin luodit vingahtelivat milloin mistäkin suunnasta. Iltapäivällä valkoisten tiedustelupartio totesi vastarinnan Putajassa liian suureksi ja palasi takaisin Laviaan. Teemannilla majailleet perniöläiset pääsivät vähillä tappioilla. Olivat varmaan vähän haluttomia tappelemaan, koska heitä ilmestyi iltapäivällä kuka mistäkin piilopaikasta. Esimerkiksi kaksi oli ryöminyt siltarumpuun, lumikinoksen sisästä oli löytynyt piilopaikka ainakin yhdelle jne. Putaja punaisten majapaikkana Maasalon kirjan mukaan yhteenotossa kaatui valkoisten joukoista kolme vaasalaista sotilasta, näiden joukossa partion johtaja Danielsson. Punaisten tappiot olivat 12 kaatunutta. Putaja säilyi edelleen punaisten majapaikkana ja reservialueena aina maaliskuulle asti. Eräänä aamuna maaliskuun puolella isän ollessa aamutallissa, kuului kiväärin laukaus aivan läheltä. Isä lähti oitis herättämään Perniön poikia pirtistä selvittämään tapahtunutta. He lähtivät yhdessä tutkimaan asiaa ja löysivätkin pian ammutun ja pistellyn kuolleen miehen tieltä Teemannin ja Vuorion väliltä. Isä ehdotti perniöläisille, että vainaja nostettaisiin ainakin pois tieltä. Metsän puolelta löytyikin sopiva kuoppa, johon uhri nostettiin. Isän peitettyä kuopan havuilla, kaverit tokaisivat, että ”p…le sinä siunasitkin sen vielä”. Tämä tilapäinen hautakuoppa oli havaittavissa vielä vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen. Myöhemmin todettiin vainajan olleen kiikoislainen maanviljelijä Nestori Numminen, Myönteen isäntä (silloisen Hujon emännän veli). Numminen oli joutunut yön yli kuulusteltavaksi punaisten esikuntaan Korpelaan, ja ilmeisesti ”pikaoikeus” oli tapahtunut. Käsky oli ehdoton Maaliskuun lopulla tapahtuneen Suodenniemen valtauksen jälkeen oli punaisten lähdettävä Putajastakin kohti Tyrväätä. Vaikka Teemannilla oli edelliskesän maatalouslakkovahtien epäasiallisen käyttäytymisen johdosta päätetty pysyä kaikkien riitojen ulkopuolella, tässä vaiheessa isällekin tuli Korpelan esikunnasta määräys ”ottaa hevonen mukaan ja kuljettamaan elintarvikekuorma Tyrväälle”. Käsky oli ehdoton, eli hengenmenon uhalla! Naapurin poika määrättiin matkaan hanslankariksi. Kuormarenkien komennus kuitenkin jatkui Tyrväältä edelleen Punkalaitumelle. Siellä isälle ja apupojalle tuli mitta täyteen ja he jättivät hevoset kortteeritalon navetan taakse ja livistivät metsään. Kahden päivän seikkailun jälkeen he joutuivat valkoisten vangeiksi Vammalan Mallastehtaalle ja sieltä edelleen Suodenniemelle, josta pääsivät ilman syytteitä kotiin. Näin oli Teemannin pojan sotareissu päättynyt. Myös hevoset saatiin myöhemmin takaisin, joskin ne oli itse noudettava Lahdesta saakka. Sarpoman sukunimi oli silloin vielä Stenman.