Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Vähän ernomasta – Kuijja se ollenka tars kirjottaa?

Kiikosisa on ens pyhänä Ystävämpäiväm messuilla määrä valkata ens kerttaa joku Ernomanen kiikoslaine. Ja se voi sittev vissiin olla ernomaneh herra, taikka ernomanem provva, taikka vaikka ernomanen neiti. – Taikka ernomanej joku muu. Kumminki jollaillailla ernomaneh henkilö. Semmonen ernomasel luannikas ja tykätty. Ja nys sitte Kiikosisa on kuulemma ernomasestir räknätty ja melkeiv vähäm pränkättyki, että kuijja ernomasestis se titteli ollenka tars kirjottaa. Sillai meinaam paikallisella kiälellä – jota jokku murteeks haukkuu. Tyrvään Sanomisaki oli viime viikolla präntätty että: ernomane kiikoslaine. Entiäs sitte, ossaisko joku porilainen sannoos sen ninkil liukkaasti? Ku ei meitille koulusa opetettu korvakuulolla kirjottamista. Siä opetettiiv vaan kirjakiälen notuleita. Nin nys sittel luullaan, että oman äitinkiälen kirjottaminen olis ernomasev vaikeeta. Ja sem pelkkä lukeminenki olis ernomaner riasa. Mum miälestäni ne ov vallan uljaita ja ernomaseh hianoja taitoja. Kylä kannattas opetella! Kon täkäläinem puhheensortti ov vissiim mailman kaiken tarkempaan tutkittu paikalliskiäli. Sepän Antti (Warelius) ja Ojansuuh Heikki - ne kumpikin teki kamalan ison urakaj jo 1800-luvulla. Ja sittev Virtarannam Pertti heti viime sotiej jälkeej julkas omat tutkimuksensa: 400 väitöskirjan sivua konsonanteista, ja 400 sivua vokkaaleista! Nin että kiälioppiakil löytyy kylän tarkkuurella. Ja puhheemmallia eri kulmakunnilta on korjusa äänenä ja kirjotuksena satoja tunteja. Että kyllä meitin kelpaa!