Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ennen vanhaan: Nuorisoseuralaisia Kaltsilan kulmilla – Katso vanhat kuvat

Valokuva kertoo enemmän kuin sata sanaa. Sattumalta löytynyt iäkäs kuva esittää Lopenkulman nuorisoseuralaisia talvella 1931. Reippailijoiden tyyli oli vapaa ja kasvoilla loisti iloinen ilme. Retken kohteena oli Pelto-Mäkelän tila Kaltsilan perukoilla. Oliko laskiainen ja talo tarjosi papusoppaa? Ensi vilkaisulla huomaa, että tytöillä ei näkynyt hiihtohousuja. Syy ei ollut kankaan puutteessa, vaan aika ei suonut naisten esiintyä housuasussa. Nainen pöksyissä näytti miesmäiseltä. Naisenpuolet pukivat hiihtoasukseen lämpöisen villajakun, villahameen, pässinpökkimät villasukat ja hamosen alle villahousut. Päähän sopiva villamyssy, käsiin villatikkurit ja jalkoihin monosukat, joiden suut käännettiin monojen päälle. Hame päällä hyppyrimäessä Villahameesta ja puusuksista huolimatta hiihto ja laskettelu hyppyrimäessä onnistuivat naisilta erinomaisesti. Vielä ei osattu unelmoida nykyaikaisista urheiluvaatteista, niitä alkoi ilmestyä liikkeisiin vasta 1960-luvulla. Ladulle suorat housut ja pikkutakki Miesten hiihtovaatetus oli kansanomaista: suorat housut, pikkutakki ja päässä porilainen karvalakki. Käsiä lämmittivät tumput ja kintaat. Hiihtokenkinä käytettiin monoja tai nahkasaappaita. Koivusta tehdyt sukset olivat lujia, hyvin tervattuja ja voideltuja. Suksien siteet olivat, joko nahasta, tai ostetuita Voitto- tai Rotanloukku siteitä. 1950-luvulla muotiin tuli sälesukset ja puusuksien kultakausi loppui, samoin rottinkisten porkkien käyttö. Yli 300 hiihtäjää Elettiin aikaa, jolloin ei ollut latukoneita. Latu syntyi hiihtämällä. Suksi kulki keveästi hohtavalla hangella ja hiihtäjä nautti talven riemusta. Runsaslumiset talvet houkuttelivat tyrvääläisiä laduille ja hiihtokilpailuja järjestettiin joka kulmakunnalla. Aluksi hiihtokilpailuja pidettiin järvien jäällä. Vuonna 1928 järjestetyssä hiihtotapahtumassa, sauvojia laskettiin olleen yli 300. "Muistelen kaiholla" Minne ovat haihtuneet kevättalven hohtavat hankikannot? Oli uskomaton tunne, kun puhdas luminen maisema avautui ja saattoi vapaasti valita suksiensa tai kelkkansa suunnan. Sitä aikaa muistelen kaiholla. Armi Hohko