Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Tulevaisuuden näkymiä – "Suurista ikäluokista on tullut ongelma"

Sotesoppa kiehuu parhaillaan, eikä tuosta tunnu ottavan Erkkikään selvää missä mennään. Normikansalainen sitten valitsee oman annoksensa kaikilla mausteilla ja toivoo että maistuu. Keskeisessä roolissa tässä on myös vanhusten hoito ja hoiva. Tässä iässä kun lähin vuosikymmen alkaa seitsemällä, sitä alkaa pakostakin miettiä omaa vanhuuttaan. Eipä ole kauaakaan siitä, kun tämän ikäisiä vielä kutsuttiin vanhuksiksi. Siitä huolimatta on vaikea lokeroida itsensä tuon nimikkeen alle. Sotesta viis, mutta miten meitä suuria vanhusjoukkioita tullaan tulevaisuudessa hoitamaan? Meitä suurten ikäluokkien vanhuksia kun on niin paljon. Oli aika kun meidät otettiin ilolla ja siunaten vastaan, isämme sodasta selvittyään meitä riensivät siittämään. Meitä tarvittiin, maa piti nostaa jaloilleen sodan kauhujen jälkeen. Tarvittiin yksinkertaisesti käsiä ja jalkoja ja hieman myös päätä. Sittemmin meistä on tullut ongelma. Hoitajat nääntyvät työtaakkansa alle. Kuka tekee kaikki nämä hoitotyöt tulevaisuudessa? Pirkko Arstila käsitteli aihetta Aamulehden kolumnissa mielestäni ansiokkaasti ja jopa hauskasti. Aina silloin tällöin on heitetty esiin ajatus roboteista vanhustyössä. Jotkut ovat pitäneet tuollaisia ajatuksia vitseinä, jotkut jopa vallan sopimattomina. Otetaanpa positiivinen näkökulma asiaan. Robotit nostelevat ja kääntelevät jopa satakiloisia mummuja ja pappoja saamatta tuki- ja liikuntaelinten vammoja. Robotit eivät kärsi hajuhaitoista pissa- ja kakkavaippojen vuorten keskellä. Robotit nostavat nurisematta ylös sen soppalautasen, jonka vanhus seitsemännen kerran on viskannut lattialle, huutaen ”että tätä p…kaa minä en syö”! Roboteilla ei myöskään ole kotihuolia. Roope ja Ronja Robotin kotona ei kukaan möykkää öisin kännipäissään, tai hanki muotivaatteita, vaikka ostovelkaa on jo ennestään. Ne ovat näistä huolista vapaita ja aina töissä ollessaan täydessä lyönnissä. Nämä uutterat apulaiset vapauttavat ihmishoiturit empaattiseen hoivatyöhön. Ihmiset voivat hieroa selkää, lukea kirjoja ja tehdä käsitöitä pestyjen ja ruokittujen kanssaihmisten kanssa. Vaikkakin huumorin läpi tulkittuna, näitä asioita on hyvä itse kunkin ajoissa pohtia. Meistä kaikista ei tule sellaisia herttaisia mummeleita, jotka keinutuolissa istuen lukevat satuja lastenlastenlapsille, samalla sukkaa kutoen. Tai vaareja, jotka väsäävät jälkikasvun kanssa linnunpönttöjä, jakaen samalla kuolemattomia elämän viisauksia. Joku mummo maalaa seinämaalauksia vaipoista löytyvällä, mukavan pehmeällä väriaineella. Toteuttaen näin lapsuudessa tukahdutettuja taidepyrkimyksiä. Joku pappa, joka ei ole metoo-kampanjasta kuullutkaan, ahdistaa voimansa tunnossa sisar hento valkoisen suihkukaapin nurkkaan, pahat mielessään. Vanhuus on monenlaista, niin kuin ihmiselo ylipäätään. Pitäisiköhän tämä ”hoitotestamentti” säilöä vastaisen varalle pankin tallelokeroon?