Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Susanna, 32, on kokenut elämässään isoja menetyksiä – "Vaikka miten huonosti olisi, kaikesta voi selvitä"

Kun Susanna Juvakka otti kuvan sotkuisesta keittiön pöydästä ja toi sen kaikkien nähtäville, alkoi sosiaalinen media laulaa. –Kuva on julkaistu monessa lehdessä ja se on nostattanut paljon keskustelua, Susanna Juvakka kertoo. Juvakka kuvaa arkea juuri sellaisena, kuin se on. Hänen valokuviaan on paraikaa esillä näyttelyssä Kaapelitehtaalla Helsingissä. –Ei ketään kiinnosta mennä näyttelyyn katsomaan kuvaa siististä kodista. Koti on parhaimmillaan siivouksen jälkeen, mutta se onni kestää yleensä vain hetken. Aikana, joka on täynnä some-todellisuutta, on tilausta vielä enemmän dokumentaariselle valokuvalle. "Sairastuin syömishäiriöön" Susanna Juvakka on 32-vuotias kahden lapsen äiti Vammalasta. Valokuvaus on hänelle sekä työ että harrastus. Viimeiset kymmenen vuotta Juvakka on ollut kuntoutustuella. –Olin parikymppinen opiskelija, kun huomasin itselläni masennusoireita, hän aloittaa. Kouluterveydenhuollossa Vantaalla Susannan avunpyynnölle viitattiin kintaalla – "ei sinulla mitään masennusta ole." –Alun perin hain apua syömishäiriöön, Susanna sanoo. –Pian tilanne oli jo aika kaoottinen. Minulla oli täysi työ, että sain käytyä suihkussa tai syötyä päivän aikana jotain. Puoli vuotta olin syrjäytynyt kaikesta, Susanna Juvakka muistelee. –Sairastuin syömishäiriöön. "Koitan juurtua jonnekin" Juvakka on asunut monella paikkakunnalla ympäri Suomen. Sastamalassa hän on asunut nyt kahdeksan vuotta, se on pisin aika, minkä hän on asunut samassa paikassa. –Lapsena asuin joitakin vuosia Vammalan-Huittisten alueella, ja aikuisena palasin tänne takaisin. –Koitan juurtua jonnekin, koska lapsena ollessani muutimme koko ajan vanhempien töiden takia. "Vammalassa hoito on parasta" Mielenterveysongelmiinsa Juvakka oli hakenut apua monta kertaa monesta eri paikasta monella eri paikkakunnalla. Hänestä tuntui, että ongelmia vain palloteltiin. Vuonna 2008 Susanna muutti Sastamalaan. –Miten isoja erot psykiatrisessa hoidossa voivatkaan olla eri paikkakunnilla! hän ihmettelee. Tärkein syy siihen, miksi hän on asettunut asumaan Sastamalaan, on psykiatrinen hoito ja sen laatu. –Vammalassa hoito on ollut kaikista parasta, moniammatillista. –Aloitin sairaalassa heti kuvataideterapian. Kuvan kautta moni löytää sanat, koska kipeistä asioista voi olla vaikea puhua. Äidin ikävän tunteet Susanna Juvakalla on 6- ja 4-vuotiaat lapset. Lapset asuvat isänsä luona. Susanna näyttää valokuvaa, jossa tiivistyvät äidin ikävän tunteet. Kuvassa Susanna kätkee syliinsä kaksi nukkea. –Halusin kuvata ikävää, tyhjää oloa. Tältä minusta tuntuu, kun lapset eivät ole luonani. Susanna kertoo, että on kokenut elämässään isoja menetyksiä. –Näen lapsia kuitenkin säännöllisesti, eivätkä he ole menettäneet minua, enkä minä heitä. "Olen kestänyt häpeän" Psyykelääkkeet Susanna on pystynyt jättämään kokonaan pois viimeisen vuoden sisällä. Fibromyalgiaan, eli krooniseen kipuoireyhtymään hän kuitenkin tarvitsee päivittäin lääkitystä. –Sairaus aiheuttaa monenlaisia somaattisia ja psyykkisiä oireita. Psyykkisistä oireista ahdistus on kaikista vaikeinta kestää. Tämän takia lapset eivät päätyneet asumaan luonani. –Olen kestänyt sen häpeän tunteen, mitä äiti, joka ei ole lastensa lähivanhempi, joutuu kokemaan tässä yhteiskunnassa, Juvakka sanoo. Susanna tapasi kirkossa Johanneksen Noin vuosi sitten Susanna Juvakka oli kuuntelemassa puheita Vammalan vapaakirkossa. Puhujana oli Yhdysvalloista Suomeen ja Sastamalaan muuttanut nuorimies Johannes Arnold . –Myöhemmin näin Johanneksen ja menin kysymään, olitko sinä puhumassa kirkossa. Sen jälkeen olemme nähneet joka päivä, Susanna kertoo ja hymyilee leveästi. Nyt pari asuu yhdessä Vammalassa. –Vuodessa todella moni asia voi muuttua. Elämäni on muuttunut paljon sen jälkeen, kun tapasin Johanneksen. Miten se on muuttunut? –Elämällä on jollain lailla syvempi tarkoitus. Olen löytänyt elämän ilon jälleen, Susanna sanoo. –Vaikka asiat olisivat kuinka huonosti tahansa, sieltä voi nousta ylös! Susanna puhuu avoimesti mielenterveysongelmistaan ja siitä, että kaikesta voi selvitä. –Mielenterveysongelmat ovat arka aihe. Niistä puhutaan paljon, mutta minä haluan kuvillani näyttää, mitä se sairaus oikeasti on. Keittiön pöydän ääressä Johannes tarttuu Susannaa kädestä. –Olen niin ylpeä sinusta, Johannes sanoo ja puristaa Susannan kättä. Valokuvaaja. Näyttely Helsingin Kaapelitehtaalla: Tuntuuko tutulta? Näyttely avoinna 20.5. asti. Asuu Vammalassa. Perheeseen kuuluvat kultasepäksi tänä keväänä valmistuva avomies Johannes Arnold sekä kaksi lasta edellisestä liitosta. Susanna kuvaa töissään arkitodellisuutta juuri sellaisena, kuin se on, kaunistelematta.