Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ennen vanhaan: Kun plastiikka tuli Sastamalan kauppoihin – Muistatko ajan, kun muovia ei ollut?

Elettiin vuotta 1949, kun luokkatoverini kertoi, että Sastamalan osuusliikkeessä oli myytävänä plastiikkaa. – Siitä saa hienoja lettinauhoja, jotka pysyvät napakasti hiuksissa. Loistoidea! Vanhat silkkinauhat olivat moneen kertaa pestyjä ja silitettyjä. Kaipasin piristystä kouluarkeen, ja pyöräilin koulun päätyttyä Vammalaan. Ensin poikkesin tätilään ja supatin serkkutytölle haaveeni. Serkku tiesi, että plastik on uusi mullistava keksintö ja pyrähti kanssani ostoksille. Sastamalan osuusliike sijaitsi siinä, missä nyt on Kassantalo. Plastiikkavalikoima oli suppea. Lopulta löytyi muutama värillinen rulla, josta valitsin kirkkaan punaisen. Myyjä otti esille isot sakset ja kysyi, paljonko leikataan. 40 senttiä kiitos. Maksoin ostokseni ja palasimme tätilään. Sattumalta muuan Hilja osui paikalle ja halusi tutkia paljon puhuttua uutuutta. Hilja alkoi venyttää ja repiä plastiikkaa, joka ratkesi toisesta kulmasta. Pala nousi kurkkuuni. Nyt meni nauha pilalle? –Osasitpas olla ilkeä, se oli ostettu nimenomaan lettinauhoja varten, serkku kivahti. –Ja minä kun halusin kokeilla, kuinka lujaa se on, puolusteli Hilja. Onneksi ehjästä osasta saatiin vielä sievät nauhat palmikoiden päihin. Plastiikalle löytyi pian sana muovi. Kohta kauppoihin alkoi ilmestyä muovisia sadetakkeja ja lannevanteita, joista pamahti hetkessä muotivillitys. Kaikki syrjäkylän ukotkin ostivat vanteen. Ja lanteet heiluivat, kunnes vanne putosi ja meni säpäleiksi. Tuotanto kehitteli kotiaskareita helpottamaan muoviämpäreitä ja pesuvateja. Nyt muovia on joka paikassa, ja sille etsitään korvaavia materiaaleja. Ennen muovin tuloa valmistettiin guttaperkasta ainakin nukkeja ja kesälippiksiin lipat.