Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sadutuksessa lapsi kertoo ja aikuinen kirjaa ylös

Olipa kerran taikametsä kaukana, kaukana täältä. Siellä asui jätti, peikkoja, keijuja, tonttu ja kaksi yksisarvista… Lastentarhanopettaja Irmeli Knuutti askarteli viime syksynä Pilvilinnan päiväkodin viisivuotiaiden kanssa taikametsän. Laatikko muuttui seikkailumaaksi, kun sinne muun muassa leikattiin kankaasta lehtiä, ripoteltiin kiviä ja mietittiin, keitä metsässä voisi asua, ja mitä asukkaille voisi tapahtua. Pian lapset jo kertoivat, miten metsään oli jäänyt keijun viitta ja kukkaseppele. Jättiläinen oli unohtanut kahvekupin metsäpuron viereen. Irmeli Knuutti käyttää työssään paljon sadutusta, mikä tarkoittaa lasten mielikuvituksen ruokkimista ja heidän kertomiensa tarinoiden kirjaamista sellaisenaan. Silloin kun sadunkertojia on paljon, ohjaajan tehtävä on huolehtia, että kaikki pääsevät osallistumaan kertomiseen. – Rohkaisin kaikkia kertomaan ja esimerkiksi metsän nimestä äänestimme, koska joku ehdotti metsän nimeksi satumetsää ja joku taikametsää, Knuutti kertoo. Viisivuotiaiden tarinan päähenkilöiksi tulivat jättiläinen, keiju ja kissanpentu, jonka nimi on Mila. Jättiläinen ja keiju saivat myös vuorosanoja: – Mitä sinä teet? kysyi keiju jättiläiseltä. – Tömistelen. Minä tykkään tömistellä, vastasi jättiläinen ja tömisteli kovaa. Knuutti kannustaa jokaista äitiä ja isää, mummia ja vaaria, kokeilemaan saduttamista lapsen kanssa. Lapselle voi antaa avuksi vaikkapa unikaverin tai muun pehmolelun ja kysyä, missä tämä hahmo voisi seikkailla. – Päiväkodissa olen toisinaan käyttänyt apuna leikkieläimiä. Joku lapsi ottaa jäniksen, vie sen syliinsä ja kertoa tarinaa, joku toinen voi viedä hirvensä laukkaamaan jokaisen patterin päälle ja samalla jutella, mitä hirvi tekee. Knuutti sanoo, että sadutuksessa on vain yksi sääntö: Aikuinen kirjoittaa ja lapsi keksii. Aikuinen voi kysyä apukysymyksiä, kuten mitä sitten voisi tapahtua, mitä joku sanoi tai miten lopuksi kävi. – Tai jos lapsi jumittuu johonkin sadun kohtaan, toimiva keino on lukea siihen asti tehty satu lapselle, jolloin lapsen mieleen palautuu, mitä kaikkea on jo ehtinyt tapahtua. Aikuinen ei saa puuttua sadun sisältöön niin, että hylkäisi jotakin tai sanoisi, että lapsen idea on huono. Virkkeet kirjataan sadutuksessa ylös juuri niin kuin lapsi ne sanoo. Esimerkiksi sanajärjestyksiä ei muutella, vaikka kuinka mieli tekisi. Kun satu tai juttu on valmis, aikuinen lukee sen lapselle. Kirjoittaminen on Knuutille tärkeä harrastus, mutta saduttaa voi muutenkin. Knuutti julkaisi viime syksynä ensimmäisen oman runokirjansa, omakustanteen Tyrvään tyttö, jossa on mukana viime vuosina kirjoitettuja runoja, mutta myös hänen kouluaikaisia säkeitään. Knuutin kaksi satua puolestaan on mukana huhtikuussa ilmestyvässä Tyrvääläisessä satukirjassa, joka on Sastamalan Opiston kirjoittajaryhmän yhdessä tekemä teos. Mila leikki peikkojen kanssa piilohippaa. Välillä ne menivät rannalle syömään suklaaputouskakkua, mansikoita, lättyjä ja pikkuleipiä. – Saduttamisesta jää lapselle ihana muisto, kun hän kasvaa isommaksi. Välineiksi riittää aikuisille kynä ja paperi, lapsella on luonnostaan mielikuvitusta, kun häntä pysähtyy kuuntelemaan. Milan, jättiläisen ja keijuen tarina on kokonaisuudessaan mukana bonusraitana juuri ilmestyneellä Äänisatuja Tyrväältä 1 -äänikirjassa. Muut äänikirjan sadut ovat aikuisten kirjoittamia, ja jokainen kirjoittaja lukee kirjoittamansa sadun äänikirjalla itse. Tarinoita on muun muassa noidan mökistä, oravaperheestä vaarassa, mestariräätälistä ja rengistä sekä harakan jutun heitosta. Irmeli Knuutin kirjoittama satu kertoo karhukuningas Kaarlosta. Äänisatuja Tyrväältä 1 -äänikirja on myynnissä Herra Hakkaraisen talossa, Pukstaavissa ja Sastamalan Opiston toimistossa. Jutun kursivoidut kohdat on äänikirjan bonusraidalta Taikametsä. Rohkaise lasta kertomaan satu, juttu tai tarina ja kirjoita se ylös sanasta sanaan. Kysy tarvittaessa lisäkysymyksiä ja rohkaise, mutta älä johdattele liikaa. Kun tarina on valmis, lue se lapselle ääneen ja anna hänelle mahdollisuus tehdä mahdolliset korjaukset. Tarinaa voi tehdä myös pätkä kerrallaan. Helpoiten sadutus onnistuu yhden lapsen kanssa, mutta saduttaa voi myös lapsiryhmää.