Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Yö kirkossa – Tuliko uni silmään?

"Takana oli hektinen ja kiireinen työpäivä. Ehdin kotiin syömään ja vaihtamaan kuulumiset perheen kanssa, kunnes olikin jo aika napata mukaani edellisiltana pakkaamani yöpymisvarusteet ja lähteä ajelemaan kohti Salokunnan kirkkoa. Matkalla pohdin vielä työasioita ja ajatukset pyörivät jo seuraavan viikon työasioissa, kun yhtäkkiä tämän kaiken rikkoi auton edestä tietä ylittävät peurat. Vauhtia ei onneksi ollut paljon, ja me kaikki, peurat mukaan lukien, pääsimme jatkamaan turvallisesti matkaamme. Tämä tapahtuma kuitenkin herätti: nyt oli aika pysähtyä, keskittyä tähän hetkeen, hidastaa tahtia, hengähtää ja jättää taakse turha kiire. Kirkko näytti erilaiselta Yöretken aluksi kanttori hiljensi retkeläiset kuuntelemaan urkumusiikkia. Se saikin olon rauhoittumaan. Herran siunaus yhdessä vielä lisäsi pyhyyden ja pienuuden tunnetta. Ihailin kirkon kauneutta. Miten koko kirkko tuntui nyt aivan erilaiselta kuin yleensä? Rauha ja hiljaisuus olivat käsinkosketeltavia. Lauloimme yhdessä muutaman iltavirren ja nautimme pienen iltapalan. Iltateen jälkeen käperryimme makuupaikoillemme. Valot sammutettiin ja täydellinen hiljaisuus laskeutui kirkkoon. Pimeys laskeutui kirkkoon Hiljaisuuden ja pimeyden laskeutuessa kirkkoon, pääosaan astuivat Salokunnan kirkon jylhät männyt, jotka hämärässä ylväänä esittäytyivät kirkon suurista ikkunoista. Vaikka tiililattia allani hohkasi kylmyyttä, loivat kirkon punatiiliset seinät ja korkea puukatto ympärilläni lämpöä ja turvallisuuden tunnetta. Minut valtasi rauha. Osa sai unen päästä kiinni melko nopeasti, kun taas toiset valvoivat pidempään. Katse kääntyi vihkiryijyyn kirkon seinällä. Muistelin, miten kerran olen seissyt alttarilla tuon ryijyn päällä, ajatus kääntyy hetkeksi kotiin. Paljon muistoja Meiltä kotoa käytiin melko usein kirkossa. Muistan K. E. Rinteen persoonalliset puheet ja Arto Jaatisen monet saarnat. Salokunnan kirkkoon liittyvät myös monet muistotilaisuudet: isän ja äidin, ja monen muun. Aamulla aikaisin heräilin kirkon suurista ikkunoista alas kajastavaan aamun valoon. Vaikka kylmä ja kova kirkon lattia tuntui kovin epämukavalta, oli tunnelma harras. Seuratessani päivän verkkaista valkenemista hiljaisuudessa, nautin sisäisestä rauhasta. Minun oli hyvä olla. Pikku hiljaa kirkossa alkoi kuulua liikettä. –Salokunnan kirkossa olen aina tuntenut kodinomaisuutta. –Ainutlaatuinen ja vaikuttava kokemus. Ajatukset paperille Ennen kotiinlähtöä nautimme yhdessä aamukahvit ja kirjoitimme kukin paperille ajatuksia kokemastamme. Sain kunnian kirjoittaa näistä ajatuksistamme tämän koosteen. Yhtä aikaa lähdimme koteihimme hiljaisuuden kokemusta rikkaampana. Runo yöretkestä kirkossa Tuli kirkkoon naisia kuusi. Kaikilla edessä tilanne uusi. Yö kirkossa oli edessä, pieni jännitys kaikilla mielessä. Hiljentyminen alkoi kanttorin soitolla, iltavirsillä ja tuutulaululla. Tämän jälkeen valittiin nukkumapaikat mieluisat, missä kukin arveli saavansa unet rauhaisat. Iltateet juotiin kehoa lämmittämään, ennen kuin kävimme hiljentymään. Tunnelma oli harras ja rauhaisa. Kaikki saivat unen päästä kiinni kun odotti aikansa. Aamun sarastaessa heräsin, näin edessäni kauniin taulun, alttarin. Ylös noustiin omassa tahdissa, aamukahvit nautittiin yhdessä. Kokemus oli ainutkertainen, rauhoittava ja ylivertainen. Hyvin tuli uni Herran huomassa, eikä kylmästä kivilattiasta huolimatta ollut paikat pahassa jamassa. Kiitos tästä pienestä yöretkestä. Luulen, että kaikki nauttivat joka hetkestä.