Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Tehokasta tehottomuutta – "Vaikuttaa kylmäveriseltä ellei suorastaan härskiltä"

Pöyristyttävä käytäntö: erikoislääkäri tekee päätöksen olla tutkimatta potilasta, vaikka ei ole edes tavannut tätä? Asiakas kuvailee oireensa terveyskeskuslääkärille, joka lähettää lähetteen erikoislääkärille. Tietoihin on liitetty maininta, että potilas voi myös hakeutua yksityiselle puolelle. Aikanaan yleislääkäri soittaa potilaalle ja kertoo erikoislääkärin kielteisen ratkaisun. Lopuksi hän kysyy, haluaako potilas vielä tulla keskustelemaan asiasta. Ällistynyt potilas ei osaa vaatia mitään. Puhelu loppuu. Erikoislääkäriltäkin tulee kirje. Sen sisältö tarkoittaa lääkärikielestä ”suomennettuna”, että potilaalla ei todennäköisesti ole mitään erityistä vaivaa. Sen hän tietää näkemättä potilasta. Terveydenhuoltojärjestelmä poistaa tehokkaasti taas yhden jonottajan lain vaatimassa aikataulussa. Tosin siihen hupenee osapuolten aikaa ja vaivaa sekä haaskautuu niitä kuuluisia terveydenhuollon kustannuksia. Lopputulos on yhtä tyhjän kanssa, sillä potilaan vaiva ei tässä lääkäreiden keskinäisessä askelkuviossa ole mihinkään kadonnut. Todennäköisesti tämä varaa jälleen ajan terveyskeskuksesta – ja koko rundi käynnistyy uudelleen. Tällainen jos mikä on tehottomuutta. Talonpoikaisjärjellä ajatellen, yksinkertaistettuna, olisi järkevintä, että potilasta tutkittaisiin niin kauan, kunnes vaivan syy selviäisi ja oikea hoito voitaisiin määrätä. On hurskastelua kierrättää potilaan tietoja erikoislääkärin kautta, jos yleislääkäri on käytännössä jo tehnyt ratkaisun. Se on silkkaa käsienpesua, olkoonkin, että tämä käytäntö. Toisaalta, kun potilaita kohdellaan kustannuspuoli edellä, niin systeemi on ymmärrettävä: lähete (muodon vuoksi), arviointi (sokkona), ratkaisu (kielteinen). Sotehimmelistä on turha odottaa asenneratkaisua. Vaikuttaa kylmäveriseltä ellei suorastaan härskiltä esittää tällaista näytelmää, jolla ajetaan terveydenhoitoa julkiselta puolelta kohti yksityistä. Kysymys kuuluu, vaarannetaanko tässä myös kansalaisen terveysturvallisuus ”suurempien päämäärien” vuoksi.