Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kiikassa on hautakivi, jossa lukee vain yksi sana – Tämä tarina kiveen kätkeytyy

Kiikan hautausmaalla on hauta, joka herättää ohikulkijoissa ihmetystä ja hämmästystä. Hautakiveen on kaiverrettu vain yksi sana "äiti". Jukka Lehtinen kertoo nyt, mikä on tarina hautakiven ja tekstin taustalla. Hautaan on haudattu hänen isoäitinsä Maria Josefina Heino. –Kiven alla lepää mummuni Maria Josefina Heino, joka kuoli 83-vuotiaana vuonna 1954. Hänen viidelle elossa olevalle tyttärelleen Maria Heino oli niin suuri äiti, että nämä eivät halunneet hautakiveen kuin tämän yhden sanan, Lehtinen kertoo. Mies lähti Amerikkaan Maria Josefina Heino jäi yksinhuoltajaksi vuonna 1916, kun hänen miehensä Frans Nestor lähti Amerikkaan ”rahaa tekemään" palatakseen jälleen muutaman vuoden kuluttua takaisin. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kirjeitä tuli aluksi ja joskus myös vähän rahaa, mutta sitten loppuivat kirjeet. Nestorin elämä oli päättynyt. Maria Josefina Heino jäi yksin viiden tyttärensä kanssa, joista vanhin oli 11- ja nuorin 2-vuotias. –Mummu teki koko elämänsä ajan kovaa työtä. Pieni maapläntti ei elantoa antanut. Lehmälle ja parille kutulle talven heinät piti tehdä taksvärkkiä vastaan ojien pientareilta. Joskus oli mahdollisuus pitää yhtä sikaa ja muutamaa kanaa. Sivutoiminen Kiimajärven puhelinkeskuksen pitäjä Maria Heino kehräsi ihmisten villat langoiksi ja piti myöhemmin sivutoimisesti myös pientä Kiikan Kiimajärven käsivälitteistä puhelinkeskusta. Mökissä ei vielä hänen kuolemansa jälkeenkään 1960-luvulla ollut sähköjä. "Mummu tarjosi maitoa ja kakkoa" Jukka Lehtinen muistelee, kuinka kävi lapsena mummullaan kylässä. –Kaksi ensimmäistä vuotta kävin koulua Kiikassa. Joskus koulun päätyttyä kävelin mummulaan lähes seitsemän kilometrin matkan. Mummu tarjosi lasillisen maitoa ja ”kakkoa”, jonka päällä oli tavallisesti kutunjuustoa. Ei siinä juurikaan mitään juteltu, mutta olo oli hyvä ja turvallinen. Viimeiset talvensa Maria Heino vietti Lehtisen lapsuudenkodissa Karkussa. –Kun hän viimeisenä syksynään pirttinsä jätti, hän lähtiessään siveli ovenpielet tietäen, ettei sinne enää palaa. –Äitienpäivämitaleja ei silloin juuri jaettu, mutta ehkä tämä pieni kivi Kiikan hautausmaalla on se mitali, jonka äiti ja mummu on ansainnut, Jukka Lehtinen päättää.