Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lomittaja tekee vaarallista työtä – työtapaturmat lisääntyvät koko ajan

Karkussa asuva maatalouslomittaja Tanja Pyykkö miettii, mitä ihmettä tapahtui vuosina 2014–2015. Silloin maatalouslomittajien tapaturmat lisääntyivät yli 97 prosentilla. –Tapaturmien määrä pompsahti melkein kaksinkertaiseksi. Syytä ei tiedetä. Osasyy voi olla se, että Sastamalan lomituspalvelualue laajeni ja mukaan tuli uusia yrittäjiä, mutta ei se selitä kaikkea, Pyykkö sanoo. 15 vuotta lomittajana työskennelleen Pyykön oma arvio on, että suurin syyllinen on kiire. –Kiire on lisääntynyt, kun lomittajien työaikaa on kiristetty. Ja eläinten kanssa ei saisi olla kiire. "Mitä nyt lehmä joskus vähän sotkenut" 34 vuotta lomittajan työtä tehnyt lavialainen Leena Lindfors-Saari on välttynyt työssään isommilta haavereilta. –Mitä nyt lehmä joskus on vähän sotkenut sorkillaan, hän toteaa. Tanja Pyykölle on käynyt pahemmin. –Polvirusto on mennyt halki. Olin parsinavetassa lypsämässä, kun jäin kahden lehmän väliin. Yritin nousta nopeasti pystyyn ja silloin kuului naks. –Muutamat silmälasit ovat menneet. Lasit ovat pudonneet päästä ja lehmä on sotkenut ne. Puolet tapaturmista eläimen aiheuttamia Tanja Pyykkö on agrologin opinnäytetyönään tutkinut lomittajien työtapaturmia Sastamalan alueella kymmenen vuoden aikana. Puolet lomittajille sattuneista työtapaturmista on eläimen aiheuttamia. 44 prosenttia tapaturmista on ruhjeita, mustelmia ja luunmurtumia. Seuraavaksi eniten sattuu liukastumisia. Sastamalan alueella lomittajille on sattunut vakaviakin tapaturmia. –Lehmän potkusta lomittajalla meni sääri- ja pohjeluu poikki. Työmatkalla on sattunut kaksi kuolemaan johtanutta kolaria, Pyykkö kertoo. Silmät saisi olla selässäkin Lehmä painaa 600–700 kiloa. Lomittajat tietävät, että toiseksi siinä jää, jos eläin päälle tulee. –Pihatossa lehmät ovat vapaana, ja siellä pitäisi olla silmät selässäkin, koska lehmä voi rynnätä yllättäen, Leena Lindfors-Saari sanoo. –Jos yksi lehmä alkaa juosta, niin kohta kaikki lehmät juoksevat. Silloin ei kannata sekaan mennä. Merkittävä työturvallisuusriski liittyy Pyykön mukaan siihen, että lomittaja tekee yleensä työtä yksin. –Kukaan ei välttämättä edes varmista, että lomittaja on lähtenyt illalla navetasta kotiin. Pyykkö sanoo, että kaikissa navetoissa ei kuulu puhelin, jotta voisi soittaa tarvittaessa apua. –Itselläni on navetassa mukana kolme puhelinta, yksi reisitaskussa, toinen povitaskussa ja kolmas rannekellossa. Jos jää vaikka puristuksiin, ei puhelinta saa välttämättä kaivettua taskusta. Lehmä voi puskea sarven mahasta läpi Lomittaja käy monella tilalla vuoden aikana, eivätkä kaikki ole entuudestaan tuttuja paikkoja. –Paljon tapaturmia sattuu niin, että lomittaja putoaa jonnekin. Navetassa voi olla avokouruja, joihin lomittaja voi astua ja pudota 30 senttiä, Pyykkö sanoo. Harmittomia eivät ole lehmän terävät sarvetkaan. –Lehmä voi puskea sarven vaikka mahasta läpi. Vaara vaanii lomittajaa myös työmatkoilla. –Työmatkat ajoittuvat usein hämärän aikaan. Lomittaja on usein liikkeellä ennen aura-autoa. –Tänä aamuna, kun tulin töihin, näin matkalla 25 peuraa Karkku-Kiskokabinetti välillä, Pyykkö kertoo. Työhön opastuksesta tingitään Mitä sitten voi tehdä, jotta välttyisi työtapaturmilta? –Lehmälle potkunestorauta lypsytilanteessa. Sitä pitäisi opetella käyttämään jo hieholla, jotta eläin oppisi siihen. Lehmän potku on aina vaarallinen, Lindfors-Saari sanoo. Pyykön mielestä tärkein tapaturmien ehkäisyssä on kunnollinen työhön perehdyttäminen. –Opastuksesta tingitään, koska Mela (Maatalousyrittäjien eläkelaitos) on kiristänyt lomittajien opastuspäiviä. –Lomittaja tulee vieraaseen navettaan, eikä tiedä kaikkia vaaranpaikkoja. Lomittajat pitävät tärkeänä myös kommunikointia isäntäväen kanssa. –Pitää puhua! naiset korostavat. "Tämän työn tähtihetkiä" Entä mikä on lomittajan työssä parasta? –Eläimet. Eläin on paljon helpompi työkaveri kuin ihminen, Pyykkö sanoo. –Lehmän poikiminen on tämän työn tähtihetkiä. Se on aina yhtä suuri ihme. Liikutun aina, kun tästä aiheesta puhun, toteaa Lindfors-Saari. Pirkanmaalla toimii lomittajista ja lomatoimiston henkilöstöstä muodostettu Hu-Tu-ryhmä. Lyhenne tulee sanoista huvi ja turvallisuus. Ryhmä käy läpi kaikki Pirkanmaalla maatalouslomittajille sattuneet työtapaturmat sekä etsii ja miettii tapaturmiin johtaneita syitä. Maatalouslomituksen työajanmitoitusta on kiristetty ja maatalouslomittajan opastusta ja työhön perehdytystä on vähennetty. Nämä kaksi asiaa ovat johtaneet siihen, että lomittajat kokevat kiirettä työssään. Vähäinen työnopastus lisää lomittajan tapaturmariskiä tiloilla. Hu-Tu-ryhmä ryhtyi toimenpiteisiin synkistyneitä tapaturmatilastoja vastaan. Vuosi 2018 on nimetty työsuojelun teemavuodeksi. Yhdessä maatalousyrittäjien kanssa pohditaan mahdollisuuksia parantaa lomittajien työturvallisuutta. Samalla parannetaan myös maatalousyrittäjien omaa työturvallisuutta. Parannuksia saadaan jo pienillä asioilla: potkurauta, hiekka ja valo eivät aiheuta suuria kustannuksia, mutta lisäävät huomattavasti työturvallisuutta. "Paljon tapaturmia sattuu niin, että lomittaja putoaa jonnekin." Tanja Pyykkö Maatalouslomittaja