Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tyrvääläistä: Ernomanev vappumuisto – "Oli semmonen olo, että jottaim merkittävvää täsä ollaan tekemäsä"

KOLUMNI Äiti kuto mullev vaaleempunasesta villalankasta sormikkaat. Kämmenem päällipualen hän kuto helmineuleella. Ne oli mun ensimmäiset sormikkaat ja sentähren erikoiser rakkaat. Navettatöittensä välisä äiti aina kerkes ompeleem mulle jottai. Poljettava Sinkeri oli ahkerasa käytösä. Nym mää saiv vapun kunniaks uuren kevättaki. Se oli vaaleenharmaata, pehmeetä villakankasta ja tiätysti vanhaa, purettua ja käännettyä - kuinkas muutenka - sotahan oli juur päättyny. Vanhat kankaat oli laarukkaita ja nurjalta pualelta uurev verosia. Niitä kelpas käännellä usseemmankik kerra. Meitin perheen oli määrä mennä Tampereelle vappujuhlii. Oliv vissiin kuurev vanha ja veljeni Raimo mua kolmev vuatta vanhempi. Asuttiim Messukylän Atalasa. Meirät pistettiin käveleen neljän kilometrim matka Ristinarkun onnikkapysäkille. Vanhemmat tulsivap peräsä polkupyärillä. Eresä oli jännittävä päivä. Ensimmäisiiv vappujuhliim menin hianoks tällättynä. Kenkiä em muista, mutta polvisukat kuulu ehrottomasti pistääj jalkaa. Hyvä miäli oikeen kehräs rinnasa, kun olin nin ilonej ja tiätysti orotin sitä luvattua vappuviuhkaa. Aamuaurinko paisto ja matka alko reippaasti. Pualen kilometrim pääsä maantiällä oli ernomanem putki. Raimo kiinnostu siittä kovasti ja aikansa tutkittuaan oli sitä miältä, että kotio se ov viätävä. Jottain arvokasta se varmaan o. Veljellä oli asiantuntemusta. Kouluun tartti viärä millom minkäkis sortin tavaraa. Hän oli keränny ainakip pihkaa ja siämenkäpyjä, paperia ja rautaromua. Niim me sittek käännyttiij ja palattiin takasik kotio. Veli kanto putken etupäätä ja mää peräpäätä. Putki oli painava, mutta jalka nousi kelvenesti. Oli semmonen olo, että jottaim merkittävvää täsä ollaan tekemäsä. Äiti ja isä oli juur tullu ovesta pihalle. Parkasu vaan kuulu, kun äiti näki uuren takkini. Hän siappas sormikkaat ja takim päältäni ja meni aika kipakkaa niitten kans saunalle. Sillä välin isä totes, että kuarma-autom pakoputki se on, ja nin kovasa ruasteesa, että se oli tullu tiänsä päähä. Noppeeliikkeinen äiti putsas enimmät ruasteet vaatteistani ja matkanteko alko uurestansa vanhempiem pyärän kyytisä. Onnikka oli jo pysäkillä ja me ehrittiim parahultasesti sem mukkaa. Pakoputken kohtaloo em muista, mutta vappuviuhka oli ihana. "Putki oli …painava, …mutta jalka nousi …kelvenesti. "