Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Äidin vanhoista koruista sulatettiin uusi sormus, joka syntyi Saskyn opiskelijan käsissä

Sormessani on uusi sormus. Se on erityinen, sillä sen kulta on peräisin jo kauan sitten edesmenneen äitini kolmesta sormuksesta, mukana hänen kihla- ja vihkisormuksensa. Sormus on myös uniikki, toista samanlaista ei ole. Se sai muodon ja syntyi Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa kultasepäksi opiskelevan Mea Hakula-Burgen käsissä. Tilaustöitä varten koulussa on oppilaiden osuuskunta Craft & Design. Tarjotut työt arvotaan osuuskunnassa mukana olevien alan opiskelijoiden kesken. Näin mekin, sormuksen tekijä Mea ja minä, kohtasimme. Apuna kolmiulotteinen tietokonegrafiikka Olin pitkään miettinyt äidin sormusten uuskäyttöä, mutta mallia ei ollut. Halusin melko yksinkertaisen käyttökorun muistuttamaan menneestä. Aluksi sormusta hahmoteltiinkin keskustelujen ja malliesimerkkien kautta. Sen jälkeen Mea ryhtyi piirtämään. Sähköposti oli ahkerassa käytössä suunnitelmaa hiottaessa. Köynnösmaisen mallin löydyttyä sormuksesta tehtiin 3D-grafiikka. Hakula-Burgen mukaan tämä on korusuunnittelussa jo arkipäivää, asiakasystävällistä sekä kustannustehokasta. – Asiakas saa 3D-mallin vaikka puhelimeensa, voi pyöritellä ja tarkastella sitä eri kulmista, Hakula-Burge kertoo. Mealle itselleen 3D-mallinnos oli jännittävä vaihe, koska hän kokee olevansa vielä aloittelija kolmiulotteisen tietokonegrafiikan käytössä. Apuna olikin Samu Salmenkangas , itsekin Tyrväältä valmistunut ja 3D-mallinnoksiin erikoistunut tamperelainen kultaseppä. – Sain Samulta hyvää lisäoppia 3D-tekniikasta, Mea Hakula-Burge kiittää. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) Tarkkaa työtä Sulatetut sormukset, muutama gramma parittomia korvakoruja ja muuta romukultaa sekä 3D-tiedosto muovautuivat uudeksi sormukseksi kirkkonummelalaisessa Raiskisen Koruvalimossa. Yritys on Suomen suurin yksityinen koruvalimo ja 3D-tekniikan edelläkävijä. – Valussa sormus saa muotonsa, mutta valmis se ei vielä ole, Mea Hakula-Burge selventää. Käsityötä tarvittiin, kun Mea hioi ja kiillotti kullan, istutti safiirikiven paikalleen ja leimasi sormuksen. Leima on kuin henkilötunnus. Siitä voi nähdä korun kultapitoisuuden, valmistusvuoden ja valmistajan. Tässä tapauksessa valmistajaksi leimattiin Sasky, koska opiskelijoilla ei omia leimoja vielä ole. Sormus oli syntynyt. Se on uusi, mutta ulottuu juuriltaan vuoteen 1943, jolloin vanhempani vihittiin. Se kertoo myös siteestä äitiin, joka lähti aivan liian varhain. Valtion säästöt harmi ja huolenaihe Mitä sormuksen tekijälle jäi työstä mieleen? – Eniten sain käytännön oppia, mikä on iso juttu. Tutkinnoista on valtion säästöpaineissa karsittu työtunteja, mikä käsityöalalla on suuri harmi ja huolenaihe, vastaa Mea Hakula-Burge. Hakula-Burgen mukaan kultaseppäopiskelijoiden saattaa jopa olla hankala saada harjoittelupaikkoja, koska osa työnantajista pitää koulutuksen työtunteja liian vähäisinä eikä luota opiskelijoiden osaamiseen. Mea Hakula-Burge itse hakee viimeistään syksyksi alan työpaikkaa viimeisen vuoden opiskelujen oheen. – Kultasepäksi oppii tekemällä, ei videoita katsomalla tai lukemalla. Olen päättänyt onnistua, nuori nainen sanoo lujasti. Syntynyt 15.11.1987 Nivalassa. Asuu Hämeenlinnassa. Perhe: aviomies. Suorittanut aikaisemmin hopeasepän tutkinnon. Suoritti nyt Tyrvään käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa artesaanin perustutkinnon, josta jatkaa kultasepänalan erikoistutkintoon ensi vuonna.