Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Työtön Marija Wallden ajaa vuosittain tuhansia kilometrejä auttaakseen luonnonvaraisia eläimiä: "Turhaa puhelua ei ole"

Yli 200 eläintä löytää vuosittain avun Sastamalan Piimäsjärvenmaasta. Siellä asuu Marija Wallden – nainen, jonka sydän sykkii eläimille. Wallden on Luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin luonnonvaraisten eläinten hoidon ja suojelun koordinaattori. Hänellä on kotonaan hoitola, jonka suurimmat hoidokit ovat olleet kauriin vasoja, pienimmät tulitikkuaskia pienempiä lepakonpoikasia. Lisäksi Wallden vastaa vuosittain yli tuhanteen puheluun. –Soittakaa minulle rohkeasti aina, jos tulee huoli luonnonvaraisen eläimen tilanteesta. Turhaa puhelua ei ole, hän sanoo. Mikä on yleisin kysymys? –Niitä on kaksi. Ensin kysytään, onkohan tämä oikea numero ja seuraavaksi, että auttaako näitä oravia, siilejä, rusakonpoikasia ja muita joku. Minä sanon aina, että kyllä auttaa. Emoilta ei tule maitoa Kevät on Walldenille kiireisintä aikaa poikaskauden takia. Tähän vuoteen erityispiirteen tuo armoton kuivuus, joka näännyttää ja tappaa luonnonvaraisia eläimiä janoon joka hetki. Tilanteen kriittisyyttä lisää se, että imettävät emot eivät pysty tuottamaan maitoa, jos ne kärsivät nestehukasta. –Nyt on hätätila. Sen takia toivon, että kaikki laittaisivat kiireesti pihoilleen ainakin yhden tai mielellään useita juoma-astioita. –Perusta juomapaikka varjoisaan paikkaan pensaan tai puun suojaan. Paras juoma-astia on laakea. Syvä astia pitää täyttää piripintaan ja varustaa lankulla tai vastaavalla, jota pitkin eläin pääsee veteen pudottuaan turvaan. Puhdista astia päivittäin ja vaihda siihen raikas vesi, Wallden neuvoo. Ole tarkkana poikasten kanssa Luonnonvaraisten eläinten poikaset eivät yleensä tarvitse ihmisten apua, sillä ne ovat hylätyn näköisinäkin emonsa valvonnassa. Wallden varoittaa koskemasta eläinten poikasiin ilman asiantuntijan ohjeita. Erityisesti rusakonpoikasten selviytymisennuste romahtaa, jos niitä otetaan syyttä ihmisten hoitoon. Myös lintujen maastopoikasten kanssa pitää olla hyvin varovainen. –Sen sijaan esimerkiksi nurmikolla illalla yksin kyyhöttävä oravanpoikanen tarvitsee ihmisen apua. Sitä tarvitsevat myös siilipentueet emon jäätyä auton alle. –Jos näet tällaisia eläimiä, soita minulle suoraan ja heti. Olen niin kiireinen, etten ehdi vastata sähköposteihin ja somen kautta tuleviin yhteydenottoihin. Ristolla on ruokabaari Wallden on pitkäaikaistyötön, joka ajaa vuosittain eläinten takia tuhansia kilometrejä omalla kustannuksellaan. Hän otti talvella hoitoonsa muun muassa pahoin loukkaantuneen Risto-siilin, jonka poikajoukko pahoinpiteli Tampereen Hallilassa. Ristolle kerättiin nopeasti lähes 600 euron avustuspotti, mutta Wallden ei ole niitä rahoja nähnyt. –Minun palkkani oli se, että sain vapauttaa toipuneen siilin viime torstaina kotikonnuilleen hyvien ihmisten pihapiiriin. Ristolla on nyt oma mökki, jossa on eteinen ja kamari sekä erillinen ruokabaari. Sen hyvinvointia seurataan. Tuli itku silmään, kun näin arpikuonoisen Riston lyllertävän pikku mökkiinsä. Mitä sanoisit poikajoukolle, jos tapaisit heidät? –En minä ihmisistä mitään ymmärrä, mutta pahaa oloa siinä taustalla on varmaan ollut. Yrittäisin olla tulkkina ja veisin pojat katsomaan eläimiä. Pyrkisin luomaan positiivista yhteyttä. Eläimet ovat valtavan terapeuttisia olentoja. Yleensä päähän potkitut eläimet ja ihmiset tulevat hyvin toimeen.