Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tuore maisteri eläköityy – Vammalan lukion lehtori Tapio Pitkäranta asettuu Raumalle

Lehtori Tapio Pitkärannan luokkahuoneessa Vammalan lukiossa opettajanhuonetta vastapäätä on käyty maailmansotia, säädetty lakeja, perustettu yrityksiä ja hajotettu hallituksia moneen kertaan 37 vuoden ajan. Ensi syksynä ei ole enää Pitkärannan vuoro opettaa näitä asioita. Hän jää eläkkeelle – ja juhlii samalla tuoreita maisterin papereitaan. – Suoritin aikoinaan Turun yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon, jota kutsuttiin silloin kandidaatin FK-tutkinnoksi. Se oli sama asia kuin nykyinen maisterin FM-tutkinto, mutta maisterin oppiarvo olisi pitänyt ostaa erikseen jollakin markkamäärällä. Raumalaislähtöinen Pitkäranta ei näin viitsinyt tehdä, joten vuosikymmenten ajan kaikissa lukion yhteystietoluetteloissa hänen perässään luki tittelinä FK, ei FM. – Viimeiseen lukion vuosikertomukseen minusta tuli FM, sillä kollegani ottivat yhteyttä Turun yliopistoon ja hankkivat läksiäislahjaksi FM:n tutkintotodistuksen, Pitkäranta naurahtaa. Hän iloitsee, että on vuosirenkaiden lisääntymisestä huolimatta pysynyt opiskelijoiden ja kollegoiden mielissä Tapsana. – Korostan välitöntä suhdetta. Opiskelijan ei pidä pelätä opettajia, mutta ei opettajan kuulu olla opiskelijoiden kaveri. Samaan neutraaliuteen Pitkäranta on pyrkinyt useiden kaupungin työntekijöiden pääluottamusmiehenä lähes 30 vuoden ajan. Selvä mielipide kuitenkin löytyy siihen, että opettajien palkkauksessa pitäisi siirtyä valtakunnallisesti kohti vuosityöaikaa. – Opettajilla on yhä enemmän työtä, joka ei kuulu palkkauksen piiriin, etenkin peruskoulun puolella. Silti palkka tulee käytännössä pidetyistä oppitunneista. Kun aloitin opettajana, vuoden aikana oli oppituntien ulkopuolella muutama opettajainkokous ja ykkösten vanhempainilta. Pitkäranta on mielissään, että hänen uransa aikana opiskelijoiden omaa aktiivisuutta ja tiedonhakua on alettu korostaa enemmän. – Silti uskon painettuihin oppikirjoihin ja pidän asioiden kirjoittamista tehokkaana oppimisen tapana. Sähköisen oppikirjan valitsijat ovat edelleen yksittäistapauksia, vaikka opiskelijat saavat valita, ottavatko painetun vai digitaalisen kirjan. Perinteisiä oppiainerajoja hän ei kaataisi ainakaan kokonaan. – Kyllä perusfaktat, kuten lakien säätämisen kulku, pitää oppia. Ei lukio-opiskelu voi olla sitä, että vain tutkiskellaan itselle kivoja asioita. Pitkärannan mukaan monet historian kurssit ovat päättyneet samanlaisissa tunnelmissa niin 1980-luvulla kuin nyt, vaikka neljässä vuosikymmenessä on mahtunut paljon. – Alkuaikoinani päädyimme historian kurssien loppupuolella kylmän sodan vastakkainasetteluihin. Nyt 2000-luvun alun jälkeen lännen ja Venäjän keskusteluyhteys on taas huonontunut ja on lukuisia muitakin uhkakuvia, kuten kyber- ja hybridiuhat, terrorismi ja ilmastonmuutos. Pitkäranta on opettanut vuosikymmenet kuntien päätöksentekoa. Mitä mieltä hän on siitä Sastamalan kohdalla? – Kritiikki pitää suhteuttaa siihen, että Sastamala on laaja maaseutukaupunki. Mutta olen koko ajan odottanut, milloin Tampereen imu alkaa vaikuttaa ja Sastamalaan alkaisi tulla asukkaita muuttovoitoksi asti. Onko tässä tehty omin voimin kaikki voitava, Pitkäranta kysyy. Syntynyt vuonna 1953. Kotoisin Raumalta. Muutti Vammalaan 1981. Historian ja yhteiskuntaopin lehtori Vammalan lukiossa 1981–2018. Edeltäjä Unto Kärnä (1959–1981), joka menehtyi äkillisesti. Jää eläkkeelle 1.8.2018 alkaen, aikoo jatkossa asettua Raumalle. Harrastaa lenkkeilyä, hiihtoa, kuntosalilla käymistä ja kesämökin ylläpitoa. Toiminut 30 vuotta edunvalvontatehtävissä: yläkoulun ja lukion opettajien luottamusmies 1988–1992 ja yksi kaupungin pääluottamusmiehistä vuodesta 1992. Edustaa Jukoa eli julkisen alan koulutettujen neuvottelujärjestöä. Edunvalvottavia kaupungin työntekijöitä noin 450, joista puolet on opettajia ja loput muun muassa lääkäreitä, kirjastovirkailijoita, sosiaalityöntekijöitä ja teknisen toimen työntekijöitä.