Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Piirongin kätköistä kopsahti nuottivihko, joka aloitti jo liki puoli vuosisataa vanhan perinteen – Kiikoisten Purpurit on Suomen toiseksi vanhin kansanmusiikkitapahtuma

Kiikoisten Purpurit syntyi monen yhteensattuman tuloksena. Eräässä huutokaupassa 1968 vanhan piirongin kätköistä kopsahti lattialle nuottivihko – Kiikoisten Purpuri. Intomieliset kansanmusiikin harrastajat Jaakko Kaappa ja Timo Koski iskivät niihin kiinni ja veivät nuotit tutkittavakseen. Kunnes kesällä 1969 kotiseutulehti Tyrvään Sanomat repäisi ison jutun: ”Suomen arvokkain purpuri löytyi Kiikoisista.” Samainen Tyrvään Sanomat oli myös samoihin aikoihin lähettänyt nuoren kiikoislaisen kesätoimittajansa juttukeikalle Kaustisen juhlille. Sillä seurauksella, että tämä palasi sieltä takaisin pelimannina. Tästä kesätoimittajasta tuli Purpurien, Kiikoisten ja koko Satakunnan kulttuurin luova voima, kotiseutuneuvos. Hän oli Birgit Jaakola . Purpurin nuottien innoittamana koottiin pelimanniyhtye. Löytyi vanhempia viulupelimanneja ja nuorempia haitarinsoittajia. Itsekin olin mukana klarinettini kanssa jo ensimmäisessä koitoksessa. Aluksi sormet olivat kaikilla kankeita. Vuosikymmeniä soittamatta olleet viuluniekat valittivat, että pirun pahoja ja koukeroisia ovat poloneesit, ankleesit, vikuneerit, katrillit ja muut purpurin kappaleet. Sujuvampi nuotinlukija opettaja Pentti Yli-Perttula saatiin onneksi sitkeäksi vetäjäksi. Pelimannit supertähtinä Niinpä jo helmikuussa 1970 oma purpuri soitettiin ja tanssittiin paikallisin voimin. Kesällä sitten vietettiin ensimmäiset Purpuri- ja pelimannipäivät. Se oli suuri tapaus. Alkuvuosina laskeskeltiin, että Purpurien aikaan pitäjän väkiluku aina moninkertaistui. Maaseudulla ei kulttuuritapahtumia vielä juurikaan ollut. Eikä kesällä kaupungeissakaan. Musiikkifestivaalit tekivät vasta tuloaan. Noina vuosina elettiin Suomessa todellista kansanmusiikkibuumia. Kaustisen Purppuripelimannit kiersivät ympäri maata – pääesiintyjinä jopa rock- ja jazz-festivaaleilla. Mutta kyllä oli vientiä myös Kiikoisten Purpuripelimanneilla ja -tanssijoilla. Tapahtumien supertähdiksi nostettiin vanhat pelimannit, jotka olivat soittaneet parhaat keikkansa ennen iskelmän ja gramofonin valtakautta. Ja olleet välillä unohduksissa vuosikymmeniä. Mistä 1970-luvun kansanmusiikkibuumi syntyi? Yksi selitys on, että pelimannien "ikivanhat” polkat, valssit, masurkat ja saksanpolkat olivat olleet modernia nuorisomusiikkia vielä 1920- ja 1930-luvuilla. Ilmankos muorit ja vaarit olivat innoissaan, kun vihdoin saivat taas kuulla kultaisen nuoruutensa lemppareita. Radiossa ja iltamissa kun soitettiin aina vain sitä samaa tylsää renkutusta. Kyllä olisi nytkin melkoinen buumi, jos kansanmusiikiksi laskettaisiin 50 vuoden takaiset suosikit: tango, humppa, rokki ja rautalanka. "Mutta kyllä järjestäjillä pohtimista riittää" Jo 1980-luvulla Suomen kesä alkoi täyttyä tapahtumilla. Kiikoisten Purpurit oli enää yksi muiden joukossa. Pienessä pitäjässä ei ollut resursseja megafestivaaliin. Ei saleja, ei matkailupalveluita, ei ala-astetta korkeampia kouluja eikä ammattimaisia tekijöitä. Onneksi talkoointoa on löytynyt vuosi vuoden jälkeen. Purpurit on säilyttänyt oman luonteensa. Tapahtuman hienous on aito maalaistunnelma. On juuri kansanmusiikille sopivat intiimit puitteet. Esittäjät ja kuulijat ovat lähellä toisiaan. Ei ole liian kovaa meteliä. Ei kaupallisuutta. Yhdellä pääsylipulla voi kokea kaiken. Mutta kyllä järjestäjillä pohtimista riittää: Mikä on musiikillinen linja? Miten pysyä perinteisenä ja omaperäisenä – ja samalla uudistua? Kuinka tavoittaa eri ikäryhmät, vanhat ja nuoret? Jaa että missäkö se semmoinen Kiikoinen sijaitsee? Tänne on helppo tulla. Tämä on vankkaa maaseutua Sastamalan kaupungissa, Pirkanmaan läntisimmässä kolkassa, ihan keskellä Satakunnan maakuntaa. Tervetuloa Kiikoisten 49. Purpureille 30. kesäkuuta 2018 – ja viisikymppisille sitten ensi vuonna taas viikko juhannuksen jälkeen! Lehtisen pelimannisuvun jäsen. Tunnettu jo yli neljä vuosikymmentä Kyläpelimannit-kokoonpanosta. Isä Ville (viulu) ja äiti Fanni Lehtinen (mandoliini) olivat perustajajäseniä, kun Kiikoisten Purpurit sai alkunsa vuonna 1970. Heidän soittimensa on ikuistettu Purpuripuiston veistokseen, jonka nimi on Rakastunut viulu ja mandoliini. Samat soittimet on otettu mukaan Purpureiden 50-vuotisjuhlan tunnukseen. Ensi vuonna tavallista juhlavampia Purpureita vietetään lauantaina 29. kesäkuuta 2019. Kiikoisten Purpurit on Suomen toiseksi vanhin kansanmusiikkitapahtuma Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin jälkeen.