Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kiikoisten Purpureilla ottivat yleisönsä sekä lapset että kymmeniä vuosia mukana olleet – Katso kuvakimara esityksistä

Kiikoisten Purpureita kannatti tulla kauempaakin kuulostelemaan ja katsomaan, sillä lähes kaksisataa esiintyjää ja sata talkoolaista loivat monipuolisen ja järjestelyiltään hyvin sujuneen musiikkitapahtuman. Kesäkuun viimeisenä päivänä vietetyn purpuripäivän pääjuhlan juhlapuhuja, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Hannu Haapala totesi puheessaan kotikylän arvostuksen nousun tarpeelliseksi. –Tekemiimme valintoihin vaikuttaa tiedostamattamme kasvupaikkamme arvomaailma ja tapakulttuuri. Globaali ja lokalisaatio yhtyvät glokalisaatioksi. Ollaan ylpeästi kotoisin jostakin, kannusti kiikoislaistaustainen kesä-kiikoislainen Haapala. Niin pääjuhlassa kuin muuallakin purpurialueella soitto soi ja kansa viihtyi. Yhtäaikaiset ohjelmat pyörivät yhdeksässä eri pisteessä. Museoalueelle ja Seurantalolle jakaantuneet eri-ikäisistä kansanmusiikin soittajista ja -tanssijoista muodostetut ryhmät ilostuttivat monipuolisuudellaan. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Yksi taatusti kuuluvin ja näkyvin esiintyjäryhmä oli nakkilalainen, länsiafrikalaiseen rytmiikkaan erikoistunut Zamburu-ryhmä. –Ryhmässä on hyvä yhteishenki, ja yleisölle soittaminen luo heti tunnelman. Esiinnymme paljon festareilla ja täällä olemme ensimmäistä kertaa mukana, kertoo Asta Koskinen lyömäsoittimensa äärestä. Neljän yläkouluikäisen nuoren muodostama Lavian Viuluniekat -ryhmä odotti omaa esiintymisvuoroaan museoalueen pihalla. –Meillä on musiikkiopistossa pääaineena klassinen viulunsoitto ja kansanmusiikin soitto on sivuaineena. Tämä on hauskempaa ja helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia teknisistä asioista ja vibraatosta. Kappaleetkin ovat iloisia ja nopeita. Nauramme paljon harjoituksissa, kertoivat kaksi vuotta yhdessä soittaneet nuoret ja siirtyivät Riihen esiintymislavalle. Vanhan aitan viereen oman non stop -soittolavansa olivat perustaneet harjavaltalaiset Jari Paavola ja mestaripelimanni Pentti Matsson . Heleä soitannan poljento kiinnitti huomiota erilaisuudellaan. –Meillä on aivan omanlaisemme soittotyyli, jonka juuret ovat harjavaltalaisessa soittoperinteessä. Olemme vieneet sitä vain vielä persoonallisempaan suuntaan, totesivat kymmeniä vuosia Kiikoisten Purpureilla mukana olleet miehet.