Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Päätimme, että tahdomme muistaa Virtarantaa" – karkkulaislähtöisen akateemikon elämästä julkaistiin satavuotismuisto

Elettiin 1950-luvun loppua, kun Jaakko Yli-Paavola tapasi Pertti Virtarannan ensimmäisen kerran. – Virtaranta oli Hämäläis-Osakunnassa kertomassa Teiskon murteesta ja soitti nauhalta näytteitä, ja minä satuin tunnistamaan nauhalla puhuneen ukon. Innostuin silloin nauhoittamisesta ja tein elämäntyöni nauhoitearkistossa, Yli-Paavola muistelee. Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, hänen käsissään on kirja, jonka kannessa on nimenomaan Virtarannan kuva. Kyseessä on Yli-Paavolan yhdessä Marja Torikan kanssa toimittama Pertti Virtarannan satavuotismuisto, jonka on kustantanut Karjalan Sivistysseura. Kirjan nimi on Täyttä työtä – Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto . – Sitä Virtarannan elämä oli, intohimoa työtä kohtaan. Hän osallistui viimeisen kirjansa tekoon vielä kuolinvuoteellaankin. Mummokin joutui heräämään unesta Pertti Virtaranta syntyi Karkun Aluskylässä toukokuussa 1918, mutta murteet kuljettivat hänet Helsingin yliopiston kautta Ruotsiin Lundin yliopiston lehtoriksi ja myöhemmin Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin saakka. Pohjois-Amerikassa Virtaranta perehtyi amerikansuomeen, mutta intohimoinen murretutkija oli erityisen kiinnostunut karjalan kielestä. – Voisi sanoa, että Virtaranta keräsi määrällisesti enemmän aineistoa kuin Elias Lönnrot. Ajatkin olivat toki erilaiset. Autolla pääsi helpommin paikasta toiseen, Yli-Paavola sanoo. Virtaranta olikin Yli-Paavolan mukaan "ahne" nauhoittamaan murrenäytteitä. – Hän saattoi joskus herättää jonkun mummonkin iltakymmeneltä ylös, jotta voisi nauhoittaa tämän puhetta. Työ myös kantoi hedelmää. Virtaranta ehti kirjoittaa elämänsä aikana kymmeniä teoksia, kuten muun muassa Tyrvään murrekirjan ja Amerikansuomen sanakirjan . Kirjapäivien ja Sastamala-nimen puolustaja Täyttä työtä – Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto on Virtaranta-historiikki, joka keskittyy Yli-Paavolan mukaan Virtarannan kenttätyöhön murteiden tutkijana. Virtarannan vaikutus ulottuu kuitenkin myös murteiden ulkopuolelle, itse asiassa ympäri maailman. – Virtaranta itse raahasi Tyrvään Kirjakellarista suomen kielen oppimateriaalia opetusministeriöön, mistä materiaalit lähtivät maailmojen yliopistoihin. Yli-Paavola näkeekin, että Virtaranta lukeutuu kielitieteilijänä samaan kategoriaan kuin tyrvääläislähtöiset Heikki Ojansuu ja Niilo Ikola . – Hän oli myös merkittävä vaikuttaja Vanhan kirjallisuuden päivien syntyyn ja sai mainostettua kirjapäiviä tehokkaasti Helsingin yliopistossa. Virtarannan vaikutus näkyy muutenkin Sastamalassa. Karkussa on Virtarannankatu, ja itse asiassa koko Sastamala-nimi voi olla Virtarannan ansiota. Hän nimittäin keräsi adressia Sastamala-nimen puolesta jo 1970-luvulla, kun Karkku liitettiin silloiseen Vammalan kaupunkiin. – Hän vietti hyvin paljon aikaa Vammalassa, hankki vanhempiensa kotitalonkin Aluskylästä. Nyt talossa asuu Pertin tytär. Helsingin yliopiston suomen kielen professorina ja merkittävänä itämerensuomalaisen kulttuurin tutkijana ja tallentajana elämäntyönsä tehnyt karkkulaislähtöinen akateemikko. Syntyi Karkun Aluskylässä 20. toukokuuta 1918. Kuoli Helsingissä 9. heinäkuuta 1997. Valmistui ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1936 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1943. Väitteli tohtoriksi vuonna 1946, promovoitiin vuonna 1950. Toimi suomen kielen lehtorina Lundin yliopistossa Ruotsissa vuosinsa 1948–1955 ja suomen kielen dosenttina Helsingin yliopistossa vuosina 1956–1959. Työskenteli Helsingin yliopiston suomen kielen professorina vuosina 1959–1981 ja dekaanina vuosina 1969–1975. Sai akateemikon arvonimen vuonna 1990. Julkaisi useita teoksia, muun muassa Tyrvään murrekirjan (1976).