Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kirjapäivien huutokaupassa taisteltiin yli satavuotiaasta lautapelistä – Meklari: "Minä olisin myynyt sen 750 eurolla"

– Oliko se tarjous vai rapsutus? utelee meklari Petteri Leino Sylvään koulun auditoriossa. Käynnissä on Vanhan kirjallisuuden päivien kirjahuutokauppa, jossa taistellaan WSOY:n harvinaisista kirja-aarteista, kuten Mika Waltarin teosten ensipainoksista. Huutokauppa sai alkunsa WSOY:n toteuttamasta Wernerin helmet -projektista, jossa järjestettiin 140 vuoden aikana arkistoon kertyneet kirjat uudestaan. Arvokkaimmat arkistosta poistetut kirjat päätettiin huutokaupata kirjapäivillä. Meklari odottaa, mutta kukaan ei reagoi; kyseessä oli siis rapsutus. Ennakkotarjous oli sen verran korkea, etteivät huutokaupankävijät päättäneet korottaa hintaa. Muutoin kyllä kädet nousevat pystyyn varsin aktiivisesti. Kauppa käy sen verran kuumana, että lopulta joka ikinen kohde löytää uuden omistajan. Esimerkiksi Waltarin Antero ei enää palaa -pienoisromaani huudetaan edulliseen kymmenen euron hintaan. Valtaosa kohteista nousee huutokaupassa 30 euron tienoille, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan kuvittama hyväkuntoinen Kalevala vuodelta 1922 on saanut ennakkotarjoajalta 139 euron hinnan. Sitä ei lähdetä ylittämään huutokaupassa. Sinuhe egyptiläisen – lievästi kosteusvaurioituneen – ensipainoksen hinta sen sijaan kohoaa Sylvään salissa. Kirja, joka on meklarin mukaan tavallisesti 150 euron arvoinen teos, kaupataan lopulta 55 eurolla uudelle omistajalleen. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Noin tunnin päästä huutokauppa on ohi, ja onnelliset ostajat saavat aarteensa. Meklari Leinon mukaan kaupankäynti sujui jopa poikkeuksellisen hyvin. – Yllätyin siitä, että hyvistä kirjoista tarjottiin hyviä hintoja. Monet kirjat maksoivat huutokaupassa enemmän kuin ne olisivat maksaneet liikkeissä, Leino pohtii. Huutokaupassa oli hieman yli sata kohdetta, joista kalleimmaksi nousi taiteilija Aleksander Lindebergin sotakuvia sisältänyt saksankielinen salkku. – Se ostettiin 210 eurolla. Kyseessä on kuitenkin ihan normaali hinta tuollaisesta salkusta, Leino toteaa. Huutokaupan varsinaiseksi harvinaisuudeksi kokenut meklari nimeää Matka kotiin -nimisen seikkailulautapelin vuodelta 1914. – Kirjamessuilla tuollaisesta pelistä voisi pyytää 600–700 euroa. Minä itse olisin myynyt sen 750 eurolla, Leino sanoo. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Matka kotiin -lautapeli kirvoitti kovan kaksintaistelun, jossa turkulainen Pekka Uotila ja kokemäkeläinen Timo Simula kolistelivat sarviaan. Lopulta voiton vei Simula, joka huusi pelin 140 euron hintaan. – Olen kerännyt lautapelejä jo yli 20 vuotta. Harvoin tulee näin vanhoja pelejä vastaan, Simula toteaa. Kokemäkeläinen kertoo, että hän oli valmis tarjoamaan pelistä vähintään 200 euroa. – Voi olla, että olisin huutanut jopa 250 euroa. Tässä pelissä on hyvät grafiikat, ja kun huomasin, että tämä on kaupan, päätin lähteä taistelemaan pelistä kirjapäiville. Vaikka Simula on kerännyt lautapelejä jo kahden vuosikymmenen verran, tämä oli ensimmäinen kerta, kun kokemäkeläinen osallistui huutokauppaan. – Minulla on useampia satoja lautapelejä, mutta tämän ikäluokan pelejä omistan vain kymmenkunta. Matka kotiin ei ole vanhin pelini, mutta kyllä tämä kärkikolmikkoon menee, lautapelikerääjä kertoo. Simula ei kuitenkaan aio pelata ostamaansa lautapeliä, vaikka siitä reilusti yli sata euroa maksoikin. – Sääntöihin toki tutustun, mutten itse ole kova pelaamaan. Minua kiinnostavat kulttuurihistoria ja ajankuvat. (Juttu jatkuu videon ja kuvien jälkeen.) Katso videolta Matka kotiin -lautapelin huutokaupankäynti. – Jonkin verran harmittaa, myöntää turkulainen Uotila, joka jäi Simulalle kakkoseksi Matka kotiin -lautapelin huutokaupassa. Täysin pettynyt hän ei kuitenkaan ole. – Kyllä ne kirjat ovat minulle se tärkeämpi juttu kuin lautapelit, mies sanoo neljä uutta opusta kainalossaan. Uotila, joka kiinnostui huutokaupoista jo vuonna 1984, tunnustautuu ensipainosten keräilijäksi. Nyt hän sai Mika Waltari -kokoelmansa täyteen. Erityisen innoissaan hän on ostamastaan Isästä poikaan -kirjasta. – Ei puutu enää yhtäkään Waltarin ensipainosta näiden jälkeen, mies myhäilee. Hän uskoo säästäneensä huutokaupassa noin 50–60 prosenttia kirjojen tavanomaisista hinnoista, vaikka kokenut huutokaupankävijä toteaakin, että hintatasoa on hankala arvioida. – Hinnat ovat viime aikoina laskeneet paitsi huutokaupassa myös kirjakaupoissa. Kirjapäivilläkin on tänä vuonna vähemmän kauppiaita kuin aikaisemmin. Hieman tuntuu, että me kirjapäivien asiakkaat ja kauppiaat alamme olla vain harmaahiuksisia, Uotila pelkää. Sitä todistaa myös se, minkä ikäisiä ihmisiä kirjahuutokaupassa näkyy. Nuoria kasvoja ei Sylvään auditoriossa kieltämättä näy.