Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sanna Honkala tutki väitöskirjassaan tasasykkeisen harjoittelun ja intervalliharjoittelun vaikutuksia: "Urheilu mielletään yleensä kilpailuhenkisenä, mutta liikuntaa pitäisi ajatella myös terveyden kannalta"

Korkeasykkeinen intervalliharjoittelu eli niin sanottu hiit (high intensity interval training) parantaa sokeriaineenvaihduntaa yhtä tehokkaasti tai jopa tehokkaammin kuin tasasykkeinen harjoittelu ja nostaa harjoittelijan kuntoa nopeasti jo kahdessa viikossa, paljastuu filosofian tohtoriksi väitelleen sastamalalaislähtöisen Sanna Honkalan tuoreesta väitöskirjasta. Honkala, joka valmistui filosofian maisteriksi ja liikuntatieteiden maisteriksi vuonna 2015, tutki väitöskirjassaan intervalliharjoittelun ja tasasykkeisen harjoittelun vaikutuksia terveillä tutkittavilla sekä tutkittavilla, joilla oli esidiabetes tai tyypin 2 diabetes. Intervalliharjoittelulla tarkoitetaan harjoittelumuotoa, jossa kovatehoiset jaksot ja lepojaksot vuorottelevat. Eräs esimerkki intervalliharjoittelusta on mäkijuoksu, jossa korkeaintensiteettistä mäen nousua seuraa palauttava lepo ennen seuraavaa intervallia. Tasasykkeisessä harjoittelussa vauhti ja syke pysyvät tasaisena. –Kovatehoinen intervalliharjoittelu on ollut osana urheilijoiden harjoitusohjelmia jo vuosikymmeniä. Kuntoilijat innostuivat intervalliharjoittelusta noin kymmenen vuotta sitten, Honkala avaa. Turun yliopiston tutkimukseen osallistui keski-ikäisiä miehiä ja naisia, jotka eivät olleet aikaisemmin harrastaneet liikuntaa. Heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen teki intervalliharjoittelua ja toinen tasasykkeistä harjoittelua kahden viikon ajan. Tutkittavat harjoittelivat kolme kertaa viikossa. Harjoituksia valvottiin laboratorio-olosuhteissa. Nopeampia tuloksia intervalliharjoittelulla Kävi ilmi, että molemmat harjoittelumuodot parantavat koko kehon ja rasvakudoksen insuliiniherkkyyttä sekä vähentävät sydäntä ympäröiviä rasvoja yhtä tehokkaasti. Intervalliharjoittelu näyttäisi kuitenkin parantavan kestävyyskuntoa ja alentavan aivojen sokerinkäyttöä nopeammin. –Viskeraalirasva on vatsaonteloon kertyvää rasvaa, ja sen on havaittu olevan yhteydessä esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä verenpainetautiin. Tutkimuksessamme havaittiin, että jo kahden viikon harjoittelulla voidaan vähentää viskeraalirasvan määrää sekä parantaa sen aineenvaihduntaa, Honkala kertoo. Honkalan väitöskirja valmistui noin kolmessa vuodessa. Tutkijaa kiinnostaa, kuinka elintapasairauksia voisi hoitaa lääkkeettömästi. –Liikunnan saralla riittää tutkittavaa varsinkin erilaisissa tautiryhmissä. Esimerkiksi se, minkälainen liikunta on turvallista sydänsairailla ihmisillä tai mikä on optimaalinen tapa tehdä korkeasykkeistä intervalliharjoittelua eri ihmisryhmissä. Seuraavaksi Honkala alkaa tutkia kaksoispareja, joista toisella on häiriöitä sokeriaineenvaihdunnassa ja toinen on terve. Tutkimus tehdään Honkalan työpaikassa eli Turun yliopistossa. Kunto nousuun arjen valinnoilla Olennaista olisi löytää kullekin sopiva tapa harrastaa liikuntaa. –On puhuttu liikuntareseptistä, jossa jokaiselle suunniteltaisiin oma liikuntasuunnitelma elämäntilanteen mukaan. Ei olisi aina pakko lähteä lenkille tai salille. Honkala vinkkaakin, että kuntoa voi parantaa arjen valinnoilla. –Valitsee hissin sijaan portaat, ja auton voi jättää vaikka kahden korttelin päähän työpaikasta. Kaupassakaan ei tarvitse ottaa sitä lähintä parkkiruutua. Töissä kannattaisi tunnin välein kävellä ympäriinsä, ja palaverinkin voisi suorittaa kävelyllä. Honkala näkee, että myös lasten olisi syytä liikkua enemmän. –Jos nuoresta pitäen oppii aktiivisen elämäntyylin, se kasvaa selkärankaan. Pitäisi päästä kokeilemaan erilaisia lajeja. Nykyään on paljon erilaisia tapoja liikkua, myös ilmaiseksi. –Urheilu mielletään yleensä kilpailuhenkisenä, mutta liikuntaa pitäisi ajatella myös terveyden kannalta.