Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Syksyllä Ella Junnila aikoo taas kiirehtiä hänelle rakkaaseen Kiikkaan – Pian hän ottaa mittaa muista korkeushyppääjistä Berliinissä

Kiikassa lapsuutensa viettänyt Ella Junnila ei ole juuri nyt urheilussa yhtään sen vähempää kuin Suomen paras naiskorkeushyppääjä. Hän suhtautuu rennosti tuleviin koitoksiin eikä mieti niitä juuri etukäteen. –Ajatusmallina on c'est la vie – eli elämässä sattuu ja tapahtuu ja niiden kanssa eletään, Junnila sanoo. Tyrvään Sanomat kysyi 20 vuotta tänä vuonna täyttävältä huippu-urheilijalta kuulumiset Berliinissä 6. päivänä elokuuta alkavien EM-kisojen alla. Miltä ajatus EM-kisoista tuntuu juuri nyt, Ella Junnila? –Ihan hirveästi ajatus ei ole niissä, sillä vielä huomenna (28.7.) minulla on Lapinlahdella kisa. Ajattelen aina kisa kerrallaan. Totta kai EM-kisa on takaraivossa, mutta en ole aktiivisesti työstänyt asiaa vielä. Miten helle vaikuttaa sinuun? –Kunhan muistan juoda tarpeeksi vettä, enkä vietä koko päivää auringossa, niin kroppani toimii normaalisti kisassa. Mitä teet ollaksesi kisassa parhaassa tikissä? –Pyrin syömään niin, että siltä puolelta ei tulisi vaivaa kehoon. Vältän kisan yliajattelua ennen kisaa. Luen kirjaa tai kuuntelen musiikkia ennen verkkakentälle menoa. Kun kisatilanne alkaa, keskityn vain ja ainoastaan siihen. Näin voi välttää ylilatautumistilaa. Mikä kirja, mikä musiikki? –Kesällä mukana ovat olleet ylioppilaskokeiden kirjat. Uskonnon kirjaa olen lukenut, sillä kirjoitan syksyllä sen äidinkielen ja matematiikan lisäksi. Kirjoitin keväällä jo muut aineet. –Soittolistalta löytyy esimerkiksi Twenty One Pilots ja myös suomalaista musiikkia, kuten Sunrise Avenueta. Onko sinulla jokin motto? –Ei suoranaisesti, mutta ajatusmallina on c'est la vie – eli elämässä sattuu ja tapahtuu ja niiden kanssa eletään. Onko EM-kisapaikka Saksassa entuudestaan tuttu? –Berliinin olympiastadion. En ole siellä koskaan kisannut, enkä ole ikinä käynyt Saksassakaan, joten sekin on aivan uusi aluevaltaus. Kyllä nyt mennään ihan täysin uuteen ympäristöön. Miltä sinusta tuntuu, että myös täältä Sastamalasta halutaan aina pala sinusta? –Onhan se minun kotini. Meidän kotitilamme on Kiikassa. Sinne on aina mukava tulla takaisin. Se on minulle hyvin rakas ja tärkeä paikka. Asun Helsingissä, koska opiskelut ovat siellä. Onko sinulle jotain terveisiä tänne kisojen alla? –Jos sinne saisi tilattua syksyllä hyvät kelit, kun pääsen sinne käymään. Kesä on ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt. Mitä ajattelet siitä, että media määrittelee sinut yhä otsikoissaan äitisi ja hänen urheilu-uransa kautta? –Olen tottunut elämään sen asian kanssa. Minä olen äitini tytär, eikä siinä sen enempää. Jos toimittajat haluavat kirjoittaa siitä näkökulmasta, niin totta kai he voivat. Tuoko äidin menestys näyttämisen halua? –Ei oikeastaan. Ringa Ropo, pituushyppääjä ja Suomen ennätys nainen, ei ole sillä tavalla äitini. Äiti on se, joka on aamuisin ollut kiskomassa minua sängystä ylös, laittamassa kouluun ja paikkaamassa polvia, kun tulee haavoja. Korkeushyppääjä. Syntynyt 6.12.1998 Espoossa. Asui Kiikassa 2004–2013. Asuu Helsingissä, ja opiskelee Mäkelänrinteen urheilulukiossa. Seura Janakkalan Jana. Valmentaja Jouko Kilpi. Ennätys korkeudessa 192 senttiä. Vanhemmat Ringa Ropo ja Juha Junnila. Edustaa Suomea aikuisten EM-kisoissa Berliinissä. Kisat 6.–12. elokuuta.