Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuuma ja tunteikas ilta Laviassa – Huuhkajavuori Blues täytti kymmenen vuotta ja sai kyyneleitä silmiin

Huuhkajavuori on niin täynnä, ettei edes autoaan saa parkkiin. Kymmenvuotisen Huuhkajavuori Blues -tapahtuman isä Timo Heino ei siis suinkaan liioitellut, kun hän kertoi Tyrvään Sanomille elokuun alussa, ettei Huuhkajavuorelle kerta kaikkiaan mahdu enempää väkeä kuin noin tuhat ihmistä. Myös itse tapahtuma-alue on sen verran ahdas, että ihmisten välissä pitää kulkea tarkasti, jottei astu kenenkään varpaille tai läikytä kenenkään kaljoja. Juuri siinä tosin taitaa piillä Huuhkajavuori Bluesin salainen suola – pieni ja kompakti paikka tekee koko tapahtumasta sympaattisen ja ystävällisen oloisen. –Onhan tämä paljon pienempi kuin muut festarit, joissa käymme, mutta vaihtelu vain virkistää, sanovat hämeenkyröläiset Joni Kaipio ja Ville Pansio . Kaverukset seisovat ulkosalla ja nautiskelevat soitosta raittiissa ilmassa. –Olemme ensimmäistä kertaa Huuhkajavuori Bluesissa, mutta kyllä tämä silti tuntuu legendaariselta paikalta. Vanhemmilta on tullut kuultua paljon tarinaa Huuhkajavuoresta, Kaipio kertoo. Kaksikko kehuu musiikin lisäksi Huuhkajavuoren tunnelmaa. –Leppoisa meininki. Me olemme varmaan nuoremmasta päästä, kun olemme alle 30-vuotiaita, mutta se ei haittaa yhtään, hämeenkyröläiset toteavat. Eniten he odottavat illan pääesiintyjää, Erja Lyytistä . –Erjaa on tullut kuunneltua paljon, Pansio sanoo. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Sisällä konsertoi yhtye, johon kulminoituu koko Huuhkajavuori Blues – nimittäin Old Union Blues Band, kokoonpano, joka alun perin sai idean Huuhkajavuori Blues -tapahtumasta kymmenen vuotta sitten. Myös porilainen Vesa Mäkelä ja helsinkiläiset Elina Suosalo ja Virpi Aarikka saivat erään idean jo vuosia sitten. Se idea toteutui kuitenkin vasta tänä vuonna. –Olemme ensimmäistä kertaa Huuhkajavuori Bluesissa. Meillä on mökki tässä lähellä, ja olemme miettineet monena vuonna, että tänne pitäisi tulla, kertoo Aarikka. Mäkelälle ja Suosalolle tämä on sen lisäksi ensimmäinen kerta, kun he ylipäätään ovat Huuhkajavuoren lavalla. Aarikalle paikka on sen sijaan tuttu jo vuosien takaa. –Olisiko se ollut ehkä 80-luvun alkua, kun kävin täällä katsomassa jotakin bändiä, ehkäpä Popedaa tai Yötä, Aarikka arvelee. Nyt kolmikko joka tapauksessa odottaa Pate Mustajärven tai Olli Lindholmin sijaan jotakuta muuta – nimittäin pääesiintyjä Lyytistä. –Erja on vaan niin hyvä! hehkuttaa Suosalo. Ilta on vakuuttanut kolmikon niin, että he kertovat olevansa valmiina tulemaan Huuhkajavuori Bluesiin uudestaankin. –Tämä on sopivan pieni tapahtuma eikä ole onneksi kasvanut liian suureksi, näkee Mäkelä. Samasta asiasta puhui Dave Lindholm aikanaan Laviassa. Hän sanoi Timo Heinolle verhojen takana, ettei Huuhkajavuori Bluesista kannata rakentaa kauhean suurta tapahtumaa. (Juttu jatkuu videon ja kuvien jälkeen.) Katso ja kuuntele, kuinka Old Union Blues Band soittaa Huuhkajavuori Bluesissa. Hämeenkyröläinen Minna Seppä kertoo, että Huuhkajavuori Bluesissa on tänä vuonna enemmän väkeä kuin viime vuosina. –Tämä on kuudes kerta, kun olen täällä, ja varmaan ensimmäistä kertaa käy niin, että kaikki liput myydään loppuun, Seppä sanoo. Hän uskoo, että Erja Lyytisellä on oma vaikutuksensa lipunmyyntiin. Toisaalta Seppä huomauttaa, ettei tapahtuma ole tänä vuonna päällekkäin Rauma Bluesin kanssa. –Aiemmin on ollut ihmisiä, jotka ovat menneet Raumalle Lavian sijasta. Tapahtumat tavallaan söivät silloin toisiaan, Seppä sanoo. Sepän mukaan parasta Huuhkajavuori Bluesissa on ainutlaatuisen miljöön lisäksi tapahtuman ikähaarukka. –Pelkkä miljöö on upea, eihän tämmöisiä ole enää missään. Myös ikähaarukka on hyvä ja tunnelma letkeän rauhallinen. (Juttu jatkuu upotteen ja kuvan jälkeen.) Takahuoneissa laulaja Annika Andersson palautuu suorituksestaan. –Koti ei ole siellä, missä asut, vaan siellä, missä sydämesi on, ja minun sydämeni on täällä, Andersson sanoo. Turussa asunut ja nuorena aikuisena Ruotsiin muuttanut Andersson on juuri tehnyt jotakin, jota hän ei olisi välttämättä osannut odottaa – noussut Huuhkajavuoren lavalle yli 40 vuoden tauon jälkeen. –Lauloin täällä Dead End 5 -yhtyeessä 70-luvulla. Paikka ei ole muuttunut siitä miksikään, ja yleisö on aivan yhtä ihana kuin ennenkin, 61-vuotias laulaja hehkuttaa. Andersson sanoo, että Huuhkajavuoren väki ottikin hänet hienosti vastaan Huuhkajavuori Bluesissa. –Kun lauloin kappaleen "Bloodred Roses", kyyneleet tulivat silmiini. Yleisö oli tosi hyvin mukana koko ajan, Andersson jatkaa. Se, miten Andersson päätyi takaisin Laviaan, on sattuman peliä. –Heinon Timon bändikaverin kaveri oli sattumoisin löytänyt musiikkiani Youtubesta, ja Timo soitti minulle sen jälkeen ja kysyi, haluaisinko tulla Huuhkajavuori Bluesiin. Lähdin heti mukaan ja olin että jiihaa! Mukaan tuli myös Annikan veli Jari Salminen , joka toimi Dead End 5 -yhtyeen basistina ja tekee nyt Annikalle kappaleita, joita kuultiin paitsi Huuhkajavuorella pian myös vinyylillä, kun uusi levy ilmestyy parin kuukauden päästä. –Täällä on kyllä hieno tunnelma, tässä tapahtumassa on jotain erityistä, Salminen sanoo. –Näiden seinien välissä on ihanaa energiaa monilta vuosilta, veistelee puolestaan Andersson. Molemmat kehuvat vuolaasti tapahtuman järjestäjiä ja paikalla olevia ihmisiä. Lopuksi Annika antaa tapahtumalle – ja oikeastaan kaikille tapahtumille – yhden neuvon. –Olisi mahtavaa, jos tällaisen tapahtuman saisi avata jokin nuori yhtye, joka tarvitsee näkyvyyttä. Se voisi olla vaikka lyhyt 20 minuutin keikka, jos ei muuta, Andersson sanoo. Elokuinen ilta hämärtyy, mutta blues soi vielä keskiyöhön saakka kuun loistaessa taivaalla. On suorastaan sääli poistua paikalta kesken kaiken – tällaista tunnelmaa ei usein koe.