Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvatkaa, missä päin Sastamalaa oli näin kivaa? – Artturi pääsi hurjaan kärrykyytiin

Kello on 11 ja lauantai valkenee aurinkoisella Houhajärvellä, kun auto toisensa jälkeen kurvaa Leirimajalle. Sastamalan kehitysvammaisten tuen järjestämälle Spesiaalien perhekerhon leirille saapuu yli 50 henkilöä vauvasta vaariin. Ensin kokoonnutaan isoon pirttiin ja käydään nimikierros. Sitä taidetaan päästä jopa kolme tai neljä nimeä eteenpäin. –Tämä on minun kerhotytön ja kerhopojan lapsi, ajatelkaa, toteaa kerhon vetäjä Irmeli Kulonpää lempeällä äänellään. Sitten hän jatkaa naurahtaen. –Tämä on tätä toistoa joka kerta. Koko ison pirtin valtaa raikuva nauru. Ruokaa, rukousta ja pelejä Siunaa Jeesus ruokamme, ole aina luonamme, aamen. Pienet sekä isot kädet on ristitty ruokarukoukseen, jonka jälkeen iloinen joukko siirtyy herkkupatojen ääreen. Puheensorina käy tasaisesti, toista harmittaa, kolmannella olisi jo kiire ulos, mutta lautanen toisensa jälkeen tyhjenee. Ulkona ovat jo pallopelit kovassa vauhdissa. Lassi Kimpanpää , Roni Turpiainen sekä Sasu Saarela ovat löytäneet pallon sekä kentän maaleineen. Kentän reunalta löydän ison kiven, kivellä istuvat kaverukset Fanny Saarela sekä Senni Kimpanpää . Tytöt ovat luokkakavereita, mutta ennen kaikkea leireillä ja kerhossa vertaistukena toisilleen sekä muille erityislasten sisaruksille. Tytöt seuraavat hymyillen veljien jalkapallopeliä, kunnes katoavat iloisten kiljahdusten saattelemana rantaan koittamaan veden lämpötilaa. Pelien jälkeen siirrytään takaisin isoon pirttiin. Siellä alkaa Jouni Pihlajamaan pitämä pyhäkoulu, musiikista vastaa kanttori Päivi Vuoristo . Täällä ei tarvitse istua rivissä, ei pysyä paikallaan. Joku nojailee takankulmalle, toinen pötköttelee patjalla kuunnellen, löytyipä yksi biljardipöydän altakin. Iloa, naurua, kiljahduksia, niitä kaikkia mahtui tähän pyhäkouluun. –Mä taimi olen sun tarhassas ja varten taivasta luotu, sun armollisehen huomas jo syntymästäni suotu. Jokainen näistä taimista on meille suotu, jokainen taimi omana itsenään. –Irmeli Kulonpää, kuuluu iloinen ääni pirtin reunalta. Lapsenlapsi Artturi Puskala tietää suuren asian: mummulla on nimi ja se on Irmeli Kulonpää. Meille monelle niin pieni ja itsestään selvä asia on toiselle suuri. Lassi Kimpanpää on kova automies. Leiripäivänä hänen mukanaan kulkee pikkuautoja tiukassa otteessa. Päivän mittaan onnistuu taitavasti tarjottimen kantaminen, jalkapallo sekä leirin nuorimman, nelikuukautisen Eeli Saarelan hoitaminen, herkeämättä autot tiukassa otteessa. –Punaisella focuksella, Lassi vastaa Irmeli Kulonpään kysyessä automerkkiä, millä hän ajaa. Koira antaa kärrykyytiä Ulkoa kuuluu haukahduksia. Merja Helander saapuu Kerttu-koiran kanssa ajeluttamaan lapsia, niin luulen vielä tässä vaiheessa. Iloisia kiljahduksia, jännitystäkin on ilmassa. Selkäni takaa kuului iloinen tuttu tervehdys. Artturi oli myös tullut koiraa katsomaan. Kysyin aikoiko hän kyytiin. –Kyllä, sinun kanssa. Saan hyvin selvän vastauksen. Koitan sanoa, ettei Kerttu taida jaksaa ja jännittääkin vähän tuollainen hurja kyyti. Artturi tarttuu käsipuoleeni. –Älä jännitä, minä olen tässä. Hetkeä myöhemmin istumme jo kärryssä vastakkain matkaten. Matkalla hän kertoo, kuinka pienenä pelkäsi koiria, muttei enää. Taputtaa minua polvelle, toteaa "älä sinäkään" ja läväyttää kunnon hymyn korvasta korvaan. Samaisen herran kanssa tulee kahvin lomassa puheeksi tietokoneet. Hän on Irmeli-mummua parempi tietokoneen käyttäjä, koska on teini ja teinit osaavat tietokoneasiat. Kahvin jälkeen on pallopelejä ja tikanheittoa. Isolla pirtillä on alkamassa yhteisleikkejä. Artturi, isosisko Matilda sekä serkku Jutta kulkevat kohti pirttiä. Kentän kohdalla kysyn Artturilta, onko hän jalkapallomiehiä. Artturi kaappaa Matildan ja Jutan kainaloonsa. –Minä olen nyt naisten kanssa. Hän jatkaa tyynesti matkaansa. Tuo huumori, se on se millä jaksaa eteenpäin. Se tekee synkästäkin päivästä valoisamman. Päivä alkaa kääntyä iltaan. Joukko suuntaa vastavalmistuneelle kodalle makkaran sekä letun paistoon. Kyllä meitä niin hemmotellaan. Toinen syö letun ja toinen pelkän hillon, tasajako ja molemmat ovat tyytyväisiä. Monelle päivä on ollut pitkä ja raskas, mutta silti niin tärkeä ja sydämellinen. Iloiset heipat ja hersyvät naurut päivän tapahtumille. Spesiaalien perhekerho seuraavan kerran 13.9. kello 17.30 Sastamalan seurakuntatalolla.