Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

”Etkö sinä nyt sitä muista?” – Tällaista on arki muistisairaan kanssa

Raija Mustalahti tietää, miltä tuntuu, kun tuttu ihminen ei yhtäkkiä enää tunne. – Ensimmäinen kerta jysähti – oikein kunnolla, Mustalahti kertoo. Hän toimii tällä hetkellä 90-vuotiaan muistisairaan äitinsä omaishoitajana. Raija on toiminut myös Pirkanmaan Muistiyhdistyksen kouluttamana tukihenkilönä. – Minulla saattoi olla kahdeksan eri persoonaa samana päivänä. Muistisairas ei vain muista. Mustalahti tietää senkin, että päivän postit saattavat mystisesti kadota jäljettömiin tai ne voivat löytyä pakastimesta. – Tavarat hukkuvat, eikä niitä löydy mistään. Yleensä hukassa olevaa tavaraa kannattaa etsiä täysin mahdottomista paikoista. – Postilaatikosta voivat kadota myös naapurien postit ja laskuista saattaa tulla karhuja. Se on ihan tavallista. "Äiti eksyy kotona" Mustalahden äidillä todettiin Alzheimerin tauti vuonna 2010. Sairaus on edennyt hiljalleen. Enää äiti ei pärjää yksin kotona, vaan tarvitsee apua päivittäin. – Hän käy enää korkeintaan postilaatikolla. Kotona sisällä hän eksyy. Tällä hetkellä tilanne on Mustalahden mielestä kuitenkin kohtalaisen hyvä. – Kevät oli aika hurjaa aikaa. Lääke oli jo tehnyt tehtävänsä, eikä enää auttanut äitiä. Se oli rankkaa, vaikka tiesikin kaiken johtuvan sairaudesta. Lääkitystä muutettiin, ja levottomuus helpotti. Raija Mustalahti toimii Pirkanmaan Muistiyhdistyksen vertaistukiryhmän vetäjänä Sastamalassa. Ammatiltaan hän on lymfa- ja fysioterapeutti, mutta tekee työtä enää joitakin tunteja viikossa. Sen aikaa äiti on kotona yksin. Nurkkaan ahdistamista Samansuuntaisia kokemuksia on Marketta Isokivijärvellä . Hänen äidillään todettiin Alzheimer kolmisen vuotta sitten. – Pahinta, mitä muistisairaalle voi sanoa on: ”Etkö sinä nyt muista?” Sitä ei missään nimessä saa sanoa. Se on nurkkaan ahdistamista, koska muistisairas ei oikeasti muista. Isokivijärvi kohtaa muistisairaita myös työssään Äetsän Attendo Amandassa. – Rakastan työtäni vanhusten parissa. Se on niin minun juttuni! hän sanoo. Kolmivuorotyön lisäksi hän hoitaa oman muistisairaan äitinsä asioita ja käy hänen kanssaan Pirkanmaan Muistiyhdistyksen muistikerhossa Hopulla. – Muistikerho on tärkeä meille molemmille. Siellä on vertaistukea ja asioista puhutaan luottamuksella. Isokivijärvi myöntää, että välillä äidin sairaus ottaa lujille. – Joskus kun lähden äidin luota ja suljen oven takanani, kyyneleet tulevat. – Onneksi huumori on kuitenkin säilynyt, meillä molemmilla! Se on arjessa tärkeää. Tulevaisuus mietityttää Entä tulevaisuus, miltä se näyttää? – Kyllä se mietityttää. Muistisairaudessa on lähinnä vain alamäkeä. Joskus on tasaista, mutta ylämäkeä ei ole, Isokivijärvi sanoo. Sairauden perinnöllisyydestä hän ei kanna huolta. – Puhtaasti perinnölliset muistisairaudet ovat hyvin harvinaisia. Jos sairaus on perinnöllinen, silloin se alkaa yleensä jo nuorella iällä, Isokivijärvi sanoo. Mustalahden mukaan muistisairaus johtuu pääasiassa muista kuin perinnöllisistä tekijöistä. – Riskit sairastua liittyvät muihin sairauksiin, ympäristöön ja elämäntapoihin, kuten tupakointiin tai vaikkapa stressiin. Käytä aivoja monipuolisesti kaikissa ikävaiheissa. Tee muistiharjoituksia. Muistitukihenkilö Raija Mustalahti neuvoo tekemään kahta asiaa yhtä aikaa ja käyttämään vasenta ja oikeaa puolta ristiin. Hän neuvoo syömään värikkäästi hedelmiä ja kasviksia sekä kalaa ja hyviä öljyjä, eli noudattamaan välimerellistä ruokavaliota. Prosessoituja eli pitkälle jalostettuja ruokia tulisi Isokivijärven mukaan välttää. Liiku monipuolisesti. Hoida ja ennaltaehkäise sydän- ja verisuonitauteja. ”Se on nurkkaan ahdistamista, koska muistisairas ei oikeasti muista.” Marketta Isokivijärvi